tiistai 18. toukokuuta 2010

Retkellä

Luokkaretket ovat rankkoja. Onhan se kivaa, kun ohjelmassa on jotakin erilaista, kuin perinteistä koulutyötä, mutta samalla se on kaksinverroin kuluttavampaa. Oppilaat, etenkin erityisoppilaat, reagoivat rutiinista poikkeavaan olemalla levottomia ja ylivilkkaita. Ei pysytä aloillaan, kikatellaan, pelleillään, mölytään, lyödään överiksi.. Valmistelut ja valmistautuminen vievät paljon aikaa, retkipäivät ovat pitkiä ja uuvuttavia, ryhmän pitää pysyä kasassa: vähän väliä joutuu laskemaan ovatko kaikki mukana. Toisilla on rahaa ostaa karkkia, toisilla ei, tulee paha mieli. Joku oksentaa bussissa, toinen alkaa kiukutella, kun joutuu jonottamaan. Ollaan pukeuduttu shortseihin ja t-paitoihin, alkaakin tihkuttaa vettä.. sää on kylmä ja tuulinen.

Tänään piti jaksaa pysyä tolpillaan lähes kahdeksan tuntia ja kävellä ja kävellä ja kävellä... Kantapäissä muhevat rakkulat. Olin niin loppu! Bussimatkalla takaisin moni oppilas vaipui uneen, niin melkein minäkin.

...Kaaduin suoraan sänkyyn, kun pääsin kotiovesta sisään, ja nukuin sikeästi neljä tuntia.

Onneksi luokkaretkiä ei tarvitse tehdä ihan joka viikko...

Jottei tämä nyt kuitenkaan olisi pelkkää valitusta, täytynee lisätä, että luokkaretket ovat yleensä pääsääntöisesti hauskoja ja tarjoavat hyviä elämyksiä. Retkillä on myös mahdollisuus jutella oppilaiden kanssa vapaammin kaikesta, kun ei tarvitse kokoajan keskittyä kouluhommiin. Yhteishenki kasvaa ja on mukava nähdä ilo ja into oppilaiden kasvoilla.

Ei kommentteja: