Kilpirauhasen vajaatoimintaa?

Minulla on todettu lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta kuten terveyskeskuslääkärit aina sanovat: "tarkkaillaan"... tätä on pari vuotta nyt tarkkailtu, mitään lääkitystä ei aloiteta, koska arvot ovat siinä rajoilla, ja samaan aikaan minä kärsin ja elämäni valuu hukkaan.

Kerran eräs lääkäri totesi oikein fiksusti: "jos väsyttää, niin sitten täytyy vain nukkua".. Voi, kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Onko se oikein, että ihminen jaksaa vain pakon edestä herätä töihin, ja työpäivän jälkeen kaatuu vuoteeseen nukkuen koko illan, peruuttaen kaikki sovitut menonsa ja saaden laiskan tai paskiaisen leiman, kun peruu aina kaiken??? Voinhan minä toki nukkua kun väsyttää, niin minä teenkin. Mitään muuta sitten en teekään. Mielestäni lääkäri jätti asiani jotenkin kuin heitteille; tuli sellainen olo, että so what.. Nuku pois vaan älä valita.

Kun aloitin pari kuukautta sitten magnesium-valmisteen käytön, piristyin parissa päivässä aivan uskomattomasti. Jaksoin vaikka mitä, olin iloinen ja aktiivinen, nukuin neljä-viisi tuntia yössä, olin kuin duracell-pupu. Tämä vaihe meni kuitenkin ohi, ja alkoi tasaantua.. pian aloin taas väsähtää. Väsymys pysyi kuitenkin magnesiumin avulla jotenkin aisoissa. Väsymys ei ollut niin kokonaisvaltaista ja raskasta. Pärjäsin ilman päiväunia, vaikkakaan en jaksanut kauheasti puuhastella mitään ylimääräistä.

Nyt olen taas väsymyskierteessä, ja kaikki muutkin oireet ovat palanneet voimakkaina. Kilpirauhasen vajaatoiminta antaa monenlaisia oireita, niistä minulla on ainakin seuraavat: väsymys, palelu ja hikoilu vuorotellen, painonnousu sekä turpoaminen, huonolaatuiset hiukset ja huonolaatuinen samea iho. Olen myös masentunut, hidas, innoton, aikaansaamaton... jne..

..Olin myös todella huonovointinen pitkään, saatoin oksentaa aamuisin (en ollut raskaana!) ja kokoajan etoi. Paino heittelehti kilotolkulla viikonkin sisällä, lääkäri sanoi sen kaiken johtuvan e-pillereistä. Lopetin pillerit ja vaihdoin laastareihin. Pahoinvointi jatkui, tosin hieman lievempänä, mutta väsymys paheni. Päätin kokeilla lopettaa koko ehkäisyn, ja sen myötä pahoinvointini jäi pois. En tiedä johtuiko se sitten hormonaalisesta ehkäisystä, nyt ei ole käytössä mitään hormonaalista. Haluaisin jatkaa pillereitä, mutta en halua pahoinvointia takaisin kun siitä nyt olen eroon päässyt. Näissä muissa oireissakin on sietämistä. En tiedä oliko sillä mitään tekoa tämän kilpirauhasasian kanssa vai johtuiko vain pelkästään pillereistä/laastareista? Ja miten kannattaisi toimia senkin asian suhteen. :/

Tuttavallani tarkkailtiin vuosien ajan kilpirauhasarvoja, jotka olivat kokoajan siinä rajoilla. Lopulta hän meni jollekin yksityiselle spesialistille ja sai lääkityksen. Tuttavani valisti minua, että myös ruokavaliolla on suuri merkitys, ja sillä voi kohentaa omaa oloaan. Lievä vajaatoiminta voi jopa olla korjattavissa ruokavaliolla, kuulemma. Hän luetteli minulle aineita, jotka ovat kilpirauhaselle hyväksi, sekä vastaavasti, mitä kannattaisi välttää.


..Tässä joitakin, jotka kuulemma ovat hyväksi:

- e-epa kalanmaksaöljykapselit
- sinkki
- seleeni
- magnesium
- kalsium
- A, B, C- ja D-vitamiinit
- jodi kohtuudella
- vihannekset ja salaatti
- marjat
- hedelmät
- kala
- pähkinät
- maitotuotteet
- liha
- riisi
- ruisleipä
- liikunta..


Huonoja, haitallisia ja vältettäviä ovat mm:

- alkoholi ( heikentää kilpirauhasen toimintaa) Tässä minulle haastetta, juon melkein joka viikonloppu... Se pitää minut hereillä, ja virkistää sen hetken, ja näin ollen jaksan viettää sosiaalista elämää...
- peruna
- vehnäjauho
- sokeri
- liika suola
- kahvi... jne..

Tuttavani myös sanoi, ettei missään nimessä kannata kokeilla merilevää, sillä se tuhoaa kilpirauhasen. Netistä taas luin, että merilevä voisi olla hyödyksi.. en tiedä sitten miten asia on. En ole merilevää kokeillut.

En pysty nielemään e-epa kalanmaksaöljykapseleita, mutta löysin kaupasta perhepakkauksen kalanmaksaöljykapseleita, jotka ovat pureskeltavia ja xylitolilla makeutettuja, ostin siis niitä. Ostin myös sinkki-/seleeniporetabletteja, joita yritän nyt ottaa päivittäin. Käytän myös lukemattomia muita ravintolisiä, kuten sitä magnesiumia , rautaa jne...

Suurimmat haasteeni ovat liikunnan lisäämisessä sekä alkoholin vähentämisessä. Myös ns. luonnonmukaista ravintoa tulisi syödä enemmän. Yksi (teko)syy on uupumus ja aikaansaamattomuus: en jaksa käydä kaupassa saati valmistaa itse ruokia. Tulee usein syötyä vähän mitä sattuu.

Kilpirauhaskontrolli edelleen varaamatta; piti mennä jo pari kuukautta sitten. En saa aikaiseksi.. -en saa oikein mitään aikaiseksi. Täytyy yrittää hoitaa asia pian...

Ajattelin laatia itselleni listan hyvistä ja huonoista ruoka-aineista. Aion yrittää, saanko ruokavaliolla mitään muutosta aikaan.

Eilen isä ja äiti olivat täällä kylässä. Mieheni kutsui heidät ja kävi oikein hakemassa heidät, sillä isäni ei pysty vielä huonon kuntonsa vuoksi kävelemään ilman tukea. Oli tosi hienoa, että isä jaksoi tulla. Mutta... minä olin taas apaattinen ja väsynyt; piti vähän väliä käydä lepäämässä hetki, ja seurustelin ruokapöydässä varsin laiskasti. Tuli taas todella huono omatunto. Tärkeitä hetkiä elämässä, ja minä haluaisin vain levätä tai nukkua. En jaksanut edes lähteä mukaan viemään heitä kotiin. :( Ja tämä oli vanhemmille tosi iso juttu, että pääsivät ekan kerran yli puoleen vuoteen yhdessä kylään.

Haluaisin vain jaksaa elää...

Kertokaa ihmeessä, jos teillä on kokemuksia tai tietoa aiheesta...

Pienet suuret asiat

Olen yleensä mahdottoman kova stressaamaan kaikkia pikkuasioita, kun taas isot asiat otan yleensä paljon rennommin.

Niillä stressiä aiheuttavilla pikkuasioilla tarkoitan esimerkiksi kaikkia työhön liittyviä asioita, tavallisia arjen tilanteita, ihmissuhdeasioita; unohdinko töissä hoitaa jonkin asian, miten selviän kaverin tupareista ja mitä puen päälleni, miksi sanoin töissä jotain hölmöä ja nolasin taas itseni, millä bussilla pääsen määränpäähän ja mitä jos ruuhkabussissa ei ole vapaata istumapaikkaa. Saatan miettiä tällaisia aivan loputtomiin, vatvoa mielessäni näitä niin, että kärpäsestä todella kasvaa härkänen.

Se ei tuntunut missään, kun lähdin aikoinaan ulkomaille vuodeksi opiskelemaan. Talon ostokin tapahtui jotenkin omalla painollaan. Hyppy tuntemattomaan, kuten vaikkapa uuteen työpaikkaan, ei ole sellainen asia, mikä saisi minut pois raiteiltani.

Nyt olen viimepäivinä huomannut, etten ole stressanut ihan niin paljon.. olo on ollut jotenkin aika rento. En ole potenut työahdistusta tai miettinyt, miten selviän tulevasta päivästä. Olen kokenut oloni jotenkin vapautuneeksi; vapautuneeksi jostakin.

(Magnesium lukemani mukaan parantaa stressinsietokykyä...you never know...)

Kunpa tämä tunne kestäisi. Kunpa pystyisin pitämään suhteellisuudentajun siinä, mikä on stressaamisen arvoista ja mikä ei...

Joku sanoi joskus, etteivät ne elämän suuret asiat meidän hermojamme koettele, vaan ne pienet: kun kengännauha menee umpisolmuun tai maitolasi kaatuu pöydälle. Taisi tyyppi olla oikeassa.

Tosin, jos maitolasi kaatuu, ja aiheuttaa hirveät ärräpäät, voi tietysti miettiä, mille tässä nyt ihan oikeasti kirotaan. Kai siellä taustalla on jotakin suurempaa. Kenties ne suuremmat asiat stressaavat alitajunnassa ja tulevat tietoisuuteen niiden pienien asioiden kautta...

Tänään hermojani koetteli vaativa tentti, jossa kirjoitin kolme esseetä tuskanhiki otsalla, ja sain homman valmiiksi minuutilleen tasan, kun koeaika päättyi.

Magnesiumin voittokulku

Kertoo varmaan nettiriippuvuudesta, kun mökilläkin pitää olla läppäri mukana, mutta vetoan siihen, että mieskin halusi läppärini mukaan, koska siihen on ladattuna niin paljon musaa... Eli rock ´n´roll soi..

Ihme-piristymiseni jatkaa voittokulkuaan... magnesium tehoaa. En usko enää, että kyseessä olisi pelkkä psykologinen vaikutus, sillä niin montaa juttua on jo kokeiltu etten enää uskonut minkään tehoavan.

Kun on muutaman vuoden laahustanut väsyneenä paikasta ja päivästä toiseen, on kuin paratiisin ovet olisivat auenneet kun yhtäkkiä jaksaakin tehdä vaikka mitä. On kuin raskas haarniska olisi riisuttu yltäni.. Olen tänään noussut yhdeksältä ylös kun yleensä nukun viikonloppuisin iltapäivään asti.. en ole tarvinnut päiväunia, en lepohetkiä, en hengähdystaukoja, en tekosyitä... on käyty lenkillä, on käyty torilla ostamassa herneitä ja mustaherukkamehua, on saunottu, on kuunneltu musiikkia ja on istuttu laiturilla nauttimassa lämmöstä. Ihanaa! :)

Onnellisuus

Täällä ollaan nyt sitten mökkeilemässä. Ekaa kertaa jätettiin talo ihan tyhjilleen... Tuntui lähtiessä, että pitäisi jättää joku valo päälle, varmuuden vuoksi, mutta ei sitten jätetty. Täytyy olla tosi huonoa tuuria jos sinne nyt murtovarkaat menevät..

...Taidan olla tosi neuroottinen...

Yöllä makasin sängyssä valveilla ja ajatuksia alkoi virrata: aloin miettiä sitä hevosenkenkää, jonka mies irrotti eilen ulko-oven päältä. Kun mies tuli töistä, kysyin missä se hevosenkenkä on, halusin sen talteen. Tuli joku hölmö tunne, että sitä ei saa heittää pois. Vaikka mies sanoi eilen, ettei hevosenkenkä ole taloomme juuri onnea tuonut, kun ottaa huomioon mitä kaikkea pahaa on sattunut, aloin kuitenkin ajatella asiaa ihan päinvastoin. (Taikausko pääsi sitten valloilleen) Ajattelin, että ehkäpä hevosenkenkä nimenomaan onkin tuonut onnea, ehkä siksi kaikesta siitä pahasta on selvitty, niin hyvin kuin olosuhteisiin nähden on ollut mahdollista, ja jopa paremmin. Kun tarpeeksi pahaa tapahtuu ja siitä kaikesta selvitään, eikö se muka ole hyvää onnea? Ei tietysti ainoastaan onnea, vaan myös kovaa työtä, rakkautta ja voimaa. Se on sitä, mistä on syytä olla kiitollinen.

Kiitollisuuden tunne tuntuu nyt olevan päivän teema. Olen niin onnellinen siitäkin, että oloni on kohentunut ja jaksan tehdä asioita. Johtui tämä kaikki sitten magnesium-kuurista tai mistä hyvänsä, olen aivan uskomattoman onnellinen. Minulle on ihan ennenkuulumatonta, että jaksan vielä työpäivän jälkeen esimerkiksi pyykätä, lenkkeillä, käydä ostoksilla, kyläillä, lukea, katsella leffaa, laittaa ruokaa, soitella kavereille... Asioita, jotka monelle ovat ihan itsestäänselviä, normaaleja arjen askareita. Mutta kun kärsii kroonisesta väsymyksestä, ei mitään tällaista jaksa, kuin pienissä pätkissä ja väkisin. Juuri nyt tuntuu, että jaksaisin ihan mitä vain :D

Töissäkin olin yhtä hymyä. Tajusin, että saan työskennellä aivan upeassa luokassa, aivan mahtavien lasten kanssa. Meillä oli mukava päivä, paljon huumoria, naurua, iloa ja ahkerointia. Kaikki lähdimme hyvillä mielin viikonlopun viettoon.

Mitä voin tähän enää lisätä?

Nyt en halua pelätä, en aio pelätä. Minulla on lupa olla onnellinen. Miksi ei muka olisi???

kohta eka työviikko pulkassa, eikä edes väsytä!

Kiva päivä töissä tänään. Oli rauhallista ja oppilaat tekivät hommia kiitettävästi. Ruokailukin sujui varsin rauhallisesti, eilen kun oli pientä levottomuutta ja pelleilyä ruuan kanssa, sekä melkein karkailua ja muuta puolittaista uhittelua. Tiedän, että monta vääntöä on vielä edessä, ja vieraskoreuttakin ilmassa näin alkuvaiheessa.. Mutta iloitsen nyt kuitenkin tästä. Ja hei.. huominen enää ja eka työviikko pulkassa!! Sitten lähdetään viikonlopuksi mökille.

Ja ihme on tapahtunut: en ole nukkunut työpäivän jälkeen päiväunia eilen, enkä tänään.. Perussetti on jokapäivä töistä tultua sellaiset kolmesta viiteen tuntiin... ja päälle ihan normaalit yöunet.. Kilpirauhaskontrolli nyt syksyllä. Mutta sitä odotellessa olen päättänyt ottaa omat keinot käyttöön...

...Luin netistä, että magnesium voisi auttaa väsymykseen, joten olen aloittanut magnesium-kuurin.. Joku väsymystä potenut henkilö kertoi netissä saaneensa magnesiumista suunnattoman avun.. liekkö tämä sitten psykologista vaikutusta vai mitä, mutta olo on parempi, pirteämpi ja elivoimaisempi! Jatkan kuuria, ja katson mitä tapahtuu.

Magnesium auttaa lukemani perusteella jos jonkinlaiseen vaivaan ennaltaehkäisevästi ja parantavasti.. Jos jollain on kokemusta tai parempaa tietoa, niin kertokaa ihmeessä.