Syyslomalla

Syyslomaa tämä ja huominen. Sitten tietysti siihen päälle ihan normaali viikonloppu. Ihan tarpeeseenhan se loma aina tulee.

Eilinen työpäivä meni mukavasti ja iloisissa tunnelmissa, kunnes eräs oppilas sitten sai raivarit 15 minuuttia ennen koulun päättymistä ja "vitun huora"- huudot raikuivat käytävässä. Pitkästä aikaa aloin jo hermostua ja suuttua itsekin, ei ollut enää voimia ottaa vastaan enempää. Paskalla fiiliksellä siis loman viettoon.

Töistä parin työkaverin kanssa suoraapäätä pubiin. Nollaus tuntui hyvältä idealta hirveän ryöpytyksen jälkeen. Mieluummin olisin kyllä todellisuudessa lähtenyt kotiin nukkumaan, mutta alkoholin voimallahan sitä jaksoi sitten myöhään yöhön. Kunnon lomanalottajaiset..

Hauskaa oli, mutta rahat meni ja nyt taas väsyttää. Mies lähdössä yöksi töihin. Mitähän sitä tänään keksisi.. Rauhallinen koti-ilta ja aikainen nukkumaanmeno voisivat olla varteenotettavia vaihtoehtoja.. Huomenna tulee vieraita ja sitten pitää taas jaksaa....

Yö kaupungilla

Eilinen hurahti kaupungilla kosteissa merkeissä, olo ei kuitenkaan yllätyksekseni ole huono tänään. Mikä helpotus!

Näin siis eilen entisen työkaverini. Oltiin sovittu tapaaminen Jugendsalin kahvilaan, jossa en ole ennen käynytkään. Luin, että kyseinen tila on valmistunut pankkisaliksi vuonna 1904 ja itse rakennus on valmistunut lähes sata vuotta aikaisemmin. Nykyisin siis kahvilana toimiva tila on saanut tyyliinsä vaikutteita keskiajan romaanisesta ja goottilaisesta arkkitehtuurista. Lasikattoa kannattavat eläinten päät, jotka ovat saaneet esikuvansa viikinkiajalta. Salissa on runsaasti eläinaiheisia koristeita ja seinillä tauluja. Hieno, mieltä virkistävä paikka täynnä kulttuuria.

Siinä upeassa ympäristössä sain kuulla ystävältäni värikkäitä tarinoita siitä, miten 17-vuotiaat lukiolaispojat ryömivät pulpettien alla ja yläkoululaiset tytöt haistattelevat ja näyttävät opelle keskisormea, koska ruotsinopiskelu ei kiinnosta. Ja ope itse manailee, että kaikista kurjin kohtalo on olla pakkoruotsin opettaja. Ei se ole helppoa kenellekään..

Juttujen lomassa kahvia tuli juotua monta kupillista ja selailtua siinä sivussa myös päivän lehdet, jotka antoivat lisää keskustelunaiheita. Kahvilasta päätimme sitten jossain vaiheessa siirtyä toisaalle ottamaan yhdet, ja pubin hämyssä sain sitten kuulla lisää kiintoisia tarinoita muun muassa ulkomaan matkoista ja kuvataide- kursseista.

Illalla, kun ystäväni lähti kotiin, päätin itse ottaa vielä pari, ja tapasin erään toisen ystävän. Soitin tälle ja hän sattui olemaan liikekannalla. Kiersimme pubeissa, joissa en ollut ennen käynyt,ja ilta vierähti nopeasti juoman ja juttujen parissa. Niinkin nopeasti, että myöhästyin viimeisestä bussista. Kaveri kerkesi omaansa, joten jouduin odottelemaan yksin. Olisin päässyt toki taksilla, mutta en raaskinut, kun ei tuo rahatilanne mikään paras mahdollinen kuitenkaan ole..

Ensimmäinen aamujuna kulkee arkisin viideltä, joten kellon ollessa kaksi, oli minulla kolme tuntia odottelua edessä. Päätin mennä läheiseen pubiin. Siellä sitten juttelin ihmisten kanssa ja he houkuttelivat minut mukanaan toiseen pubiin, jossa olimmekin valomerkkiin asti. Sitten eräs herrasmies odotti kanssani junaa ja piti minulle seuraa melkein puolitoista tuntia, kunnes pääsin viimein kotimatkalle.

Huh.. mukava ilta, mutta olin jo unohtanut millaista se kaikki on. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi käynyt kaupungilla ns. juhlimassa. Hämmästytti, miten paljon ihmiset tulivat juttusille, jopa kaduilla, ja ylipäätään, miten valtavasti ihmisiä oli liikenteessä.. keskiviikkoyönä.

Mies oli vähän kiukkuinen kun olin myöhästynyt bussista, mutta leppyi nopeasti. Makasimme vuoteessa valveilla ja kuuntelimme, kuinka sade hakkasi suorastaan raivolla kattoamme. Onneksi kerkesin juuri sen alta pois.

Tämä ilta on sitten pyhitetty laiskottelulle, leffa ja hyvää ruokaa.

Päänsisäistä sekamelskaa

Perjantaina olin terassilla entisen työkaverin kanssa, oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Alkuilta meni kyllä siihen, että puhuttiin työasioista, menneistä, nykyisistä, tulevistakin.. Sitten seuraan tietysti tuppautui humalaisia miehiä, jotka häiritsivät keskustelua siinä määrin, että päätettiin vaihtaa ravintolaa. Paikanvaihdos johti myös siihen, että keskustelunaiheet muuttuivat, alettiin puhua miehistä, menneistä ja nykyisistä sekä ihmissuhdekuvioista noin ylipäätään. Oli erittäin mielenkiintoiset keskustelut.. Lopulta taas saatiin seuraa, vaikkei olisi tarvittukaan. Kolmannessa ravintolassa alkoi päässä pyöriä ja yököttää, en enää pysynyt perässä keskusteluissa enkä miehissä, joten päätin vetäytyä kotiin.. Mä en näköjään enää kestä viinaa..

Talokauppahommat pyörivät nyt päässä. Jotenkin tämä koko juttu alkaa ahdistaa ihan tosissaan. Mitä lähemmäs kaikki on tulossa, sitä epävarmemmaksi alan tulla, että onko tämä viisasta. En tarkkaan ottaen osaa sanoa, mikä siinä pelottaa, kai ihan kaikki; olla veloissa melkein lopun ikäänsä.., entä jos tulee ero, entä jos sattuu jotain, entä jos ei viihdytä siellä, entä jos ei pärjätä taloudellisesti ja entä jos ja entä jos..... En ollut tullut ajatelleeksi sitäkään, että mitä tapahtuu kun toinen meistä kuolee.. Kummasti sitä on alkanut miettiä nyt sitten perintöasioitakin. Kaikki pitää suunnitella varman päälle, kaikki täytyy turvata.

Parin tunnin päästä lähdetään ajelemaan mökille, siellä olisi tarkoitus olla viikko. Ja tietysti läppäri ja mokkula pitää ottaa mukaan... Mutta jospa siellä saisi ajatuksia vähän irti kaikesta tästä... Jos osaisi vielä rentoutua, unohtaa muuton ja uuden työpaikan..