sunnuntai 17. elokuuta 2008

Uusi työ

Nyt on sitten työt alkaneet ja eka viikko takana, huomenna käynnistyy toinen viikko. Jo ensimmäisen päivän jälkeen huomasin, että työparin kanssa on ongelma. Ei hänessä mitään vikaa ole sillätavoin, että on erittäin sydämellinen ihminen jne. mutta näkemyksemme ovat hyvin erilaiset. Jo ensimmäisenä päivänä otin puheeksi, että pitäisi miettiä yhteisiä linjoja, ja suunnitella työtä ja työnkuviamme jne. Kommentti siihen oli, että kyllä me varmaan ollaan aika samoilla linjoilla.. käytännön työ on kuitenkin jo osoittanut, ettemme todellakaan ole samoilla linjoilla.

Alusta asti olisi pitänyt saada keskusteltua selvät linjat ja se, miten toimitaan missäkin tilanteessa. Nyt ei ole mitään mistä saisi otetta... kaikki on ihan sekaisin enkä minä vähiten..
Olen puhunut tilanteesta jo monelle taholle, mukaanlukien työparini, mutta mitään muutosta ei ole ollut. Pyytäisin vain yhtä iltapäivää, että istuttaisiin alas ja mietittäisiin näitä asioita.. mutta jos toisella on niin kiire kotiin iltapäivisin, niin sitten on.. kai huomenna vielä jatkan asiasta keskustelua eteenpäin, tosin en usko että ihminen voisi yhtäkkiä muuttaa linjansa täysin..
Mielessä kävi jo parin ensimmäisen päivän jälkeen, että sanon itseni irti, mutta katson nyt vielä vähän aikaa... ongelmia on muitakin, tämä ei ole ainut.

En tiedä miksi ajatus irtisanoutumisesta tuntuu niin suurelta kynnykseltä. (Olen tietysti koeajalla kun työ vasta alkoi, joten mitään irtisanomisaikaahan ei ole..) olen tavallaan jo päättänyt mielessäni, että heti kun löytyy joku muu paikka, sanon itseni irti, mutta silti ajatus sen toteuttamisesta jotenkin hävettää. En ole ikinä ennen tehnyt niin, ja se tuntuu luovuttamiselta, mutta toisaalta taas, olen alkanut oppia sen, että itseään täytyy kuunnella. Edellisessä paikassa yksi ongelma oli juuri se, että linjauksia jouduttiin vatvomaan kokoajan, kun tiimissämme ihmiset vaihtuivat ja sitten oli ihmisiä jotka eivät pitäneet kiinni näistä linjauksista. Jos yksikin toimii ihan päinvastoin kuin muut, siitä tulee turhaan lisää hankalia tilanteita. En enää jaksaisi lähteä siihen.. Ajattelin jo etukäteen, että tämä paikka on asiantuntijayhteisö (jollaisena paikan esittelivätkin) mutta totuus onkin näköjään käytännössä jotain aivan muuta. Puheet ovat aina hienoja, toteutus muuta. Ihmiset saattavatkin olla epäpäteviä, johdolta ei tule tukea, kukaan ei edes tiedä mitä meidän tiimissä tapahtuu, jne....

Kyllä mielestäni työntekijällä on oikeus vaatia muutakin kuin palkka tilipäivänä. Toinen ongelma on se, että kahdeksasta kahteen välisenä aikana ei ole mahdollista yhteenkään kahvitaukoon tai ruokataukoon.. hyvä jos kahden jälkeenkään kerkiää.. (Ekan viikon olen siis ollut kahdeksasta kahteen ilman taukoa ja syönyt kahden jälkeen evääni jos olen ehtinyt, tai sitten ollut nälissäni sinne neljään saakka..) Käytännössä teen myös valtaosan töistä, jotka kuuluisivat työparini vastuualueeseen. Pää on aivan sekaisin ja olo ahdistunut. Kiukuttelen kotona kokoajan ja välillä itkettää. Olo on niin turhautunut ja toivoton, kun haluaisi tehdä työnsä hyvin, mutta tilanteen myötä on jo ensimmäisen viikon aikana menettänyt täydellisesti työmotivaation.

No, aika näyttää. Ehkä jo huomenna tiedän enemmän. Yritän jatkaa asiasta keskustelua huomenna. Mieli kyllä tekisi vaan mennä ja jättää avaimet, tehdä niinkuin siinä biisissä "Valehtelisin jos väittäisin"....."Ois kai siistii antaa periksi, toteais vain kylmästi: ei tästä mitään tuu. Lähtis kävelemään, painais oven kiinni perässään." Niin mä haluaisin tehdä!

Nyt ei kyllä mielessä pyöri mitään muuta kuin tämä työasia.. Mutta talokaupatkin lähestyvät kokoajan.. siksikään ei ole varaa jättäytyä yhtään työttömäksi, uusi työ pitäisi olla valmiina jos meinaa lähteä kävelemään.. Tämä kämppä on irtisanottu syyskuun viimeinen päivä. Silloin me olemme siis ulos täältä.

tiistai 5. elokuuta 2008

Paluu arkeen kohta koittaa...

Loma mennyt nopeasti... Oltiin mökillä ja palattiin sinne vielä viikoksi takaisinkin. Uitiin, saunottiin ja levättiin. Ihan kiva kesä on ollut, mutta aina se vaan menee niin nopeasti... Ja kohta alkaa työtkin sitten uudessa paikassa. Innostus uudesta työstä on tosiaan muuttunut jännitykseksi, jopa ajoittaiseksi ahdistukseksi..

Muuttolaatikoita saatiin eilen vinopino ja tänään oli tarkoitus aloitella pakkaaminen, mutta enpä sitten jaksanutkaan.. En tiennyt mistä aloittaa, koko muuttokin tuntuu vielä niin epätodelliselta.. En taida uskoa koko hommaa ennekuin kaikki paperit on allekirjoitettu.

Eilen käytiin miehen kanssa ostamassa uudet polkupyörät, siitä on puhuttu jo pitkään. Ajattelin, että jos rupeaisin kulkemaan työmatkat fillarilla... Saa nähdä jääkö pelkäksi uhoamiseksi. Matka on aika pitkä ja kunto huono.. Mutta jostainhan se on aloitettava.. Nuorempana tuli harrastettua paljonkin kaikenlaista liikuntaa, nyt en ole enää vuosiin liikkunut juurikaan kuin ihan satunnaisesti, niin ja tietysti koiran kanssa.

Täytyy varmaan mennä aloittelemaan pakkaamista.. tai tekemään jotakin, mitä tahansa, mikä saisi vielä ajatukset johonkin muualle kuin työhön..