perjantai 9. lokakuuta 2009

Kohtaamisia koulussa

On ihan oma taiteenlajinsa taivutella itsepäinen lapsi mukaan toimintaan. Kun lapsi on kerran päättänyt, että minähän en tee nyt mitään enkä osallistu mihinkään, on siinä työmaata kerrakseen. Tänään keskustelin varmaan puoli tuntia koulun eteisessä pienen, kiukkuisen ja jääräpäisen pojan kanssa, joka oli vakaasti päättänyt, ettei osallistu ulkoliikuntaan, kun kaikki ei mennytkään hänen tahtonsa mukaan. Lopulta pääsimme ulos ja kiukkukin unohtui. Onneksi meitä oli kolme aikuista, joten tilanne saatiin hoidettua näin, kahden muun aikuisen ollessa oppilaiden kanssa ulkona.

Tänään tunsin myös suurta myötätuntoa pientä ja hentoa venäläispoikaa kohtaan, joka on asunut Suomessa kuukauden. Hänelle piti opettaa englantia, kun hän ei puhu vielä edes suomea. Saimme kuitenkin kommunikoitua ja tehtävät tehtyä. Hän sai ilmaistua, ettei viihdy Suomessa, ja ettei hänellä ole yhtään kavereita. Yritin rohkaista ja tsempata poikaa. Iltapäivällä näin hänet hieman iloisempana askartelutyön ääressä. Alku on usein hankalaa, mutta näillä maahanmuuttajalapsilla muutos yleensä tapahtuu silminnähden, hetimmiten kun he alkavat omaksua kieltä.

Tänään koettiin myös yhden oppilaan kanssa niin suuria vaikeuksia matematiikassa, että hän itse halusi jäädä välitunniksi luokkaan saamaan lisäohjausta. Kotona ei kukaan oikein ole auttamassa läksyissä ja näin ollen läksyt ovat aina tekemättä, sääli. Mutta oppilaalla itsellään on valtaisa innostus oppia ja tehdä. Ihailtavaa urheutta.

Tehdessäni lähtöä isot "kovispojat" kerääntyivät koulun pihalla ympärilleni puhumaan mukavia. Kovan kuoren alla on suloisia pieniä lapsia.

Tajusin taas tämän päivän jälkeen, että palkitsevaa tässä työssä on kohdata mitä erilaisempia lapsia, ja ehkä jopa ajoittain olla avuksi. On ihanaa huomata, että tykkää siitä työstä, mitä tekee. En tiedä, kuinka usein tällaista oivaltaa, tai pysähtyy ajattelemaan. Aamuisin ahdistaa, kun kello soi, ja usein töissäkin saattaa väsyttää. Mutta silti... aivan mahtavaa saada olla mukana näiden lasten elämässä.

Huomenna olisi työpäivä poikkeuksellisesti lauantaina.. siitä hyvästä saamme keväälle yhden ylimääräisen vapaapäivän. Tarkoituksena on, että myös lasten vanhemmat osallistuisivat huomiseen koulupäivään; saa nähdä miten aktiivisesti kodeista tullaan, tai päästään mukaan.

2 kommenttia:

Mou Rire kirjoitti...

Noi oivallukset on niitä parhaimpia missä tahansa työssä :)
Ja kyllä ollu mahtavia kohtaamisia. Lapset on ihania.

M.M. kirjoitti...

Toivottavasti mahdollisimman moni työssään niitä oivalluksia ajoittain kokisi :)