keskiviikko 12. elokuuta 2009

Kinastelua ja keittiöpsykologiaa

Tänään oli sateinen päivä. Rakastan vesisadetta. Jotenkin rauhoittavaa herätä siihen, kun katto ropisee. En tiedä mitään rauhoittavampaa ääntä, kuin se.

Mies toi töistä tullessaan mandariinikakkua. Se kruunasi tämän ihanan sateisen päivän. Uskomattoman hyvää!!

Tänään minun oli tarkoitus iltapäivällä lähteä vanhan ystävän luo. Mies lupasi viedä mut. No ensin piti kuitenkin odottaa, että miehen tilaama heppu tulisi arvioimaan mitä maksaa, jos laitetaan lumiesteet katolle. Hepun piti tulla tänne kolmen ja viiden välillä. Sanoin kahden aikaan mun miehelle, että vähän epäilen tuleeko se. "Kyllä se tulee, kun niin on sovittu", sanoi mies...

...Mulla on niin huonoja kokemuksia noista kaikenmaailman remonttireiskoista, asentajista, rakentajista ja mitä kaikkia niitä nyt on.. Kerrankin piti tulla joku aidanrakentaja tekemään hinta-arvio, niin eipä koskaan ilmaantunut. Sitten ne keitä on käynyt, on tehneet hommat ihan vasemmalla kädellä ja vastoin ohjeita ja toiveita. Juosten kusten ja kiire kotiin. Ihmetyttää ihmisten työmoraali!

No niinhän siinä sitten kävi, tietenkin, että kellon ollessa viisi ei heppua näkynyt eikä kuulunut. Mies soitti sinne ja kuulin läpi kuinka heppu selitti siellä, että sade sekoitti suunnitelmat.. En tajua miten sade estää ihmistä tulemasta arvioimaan lumiesteiden hintaa.. Mun mies sanoi siihen, että ilmoitus olisi ollut ihan hyvä juttu. Kuulin kuinka se heppu puhelimessa sanoi "Aijjai... niin... no mitäs nyt tehdään..?" Pöyristyttävää!!!!! No mies sopi hepun kanssa uuden ajan huomiselle ja sanoi, että aikoo neuvotella jonkun hyvän diilin tästä hyvästä.

Olin niin raivona, että meillehän tuli miehen kanssa riita. Täysin turhaa! Olin raivoissani sille hepulle, mutta tietysi mieheni koki raivoni hyökkäyksenä itseään vastaan ja näin ilmiriita oli käynnissä. Kumpikin huusi täyttä kurkkua. Harvoin riidellään niin kiivaasti! Ajattelin, että nyt se helvetin heppu vielä pilasi meidän päivänkin ja ystävän luo lähtö viivästyi parilla tunnilla ihan turhaan.

Minäkään en mene sitten maanantaina töihin, jos sataa. Enkä kyllä varpilla ilmoita mitään. Niih!

No.. tunteet tasaantuivat, riita sovittiin ja halattiin.

Ystävän luona mansikoita, teetä ja sympatiaa. Madonna-mukillisia kului varmaan kuusi tai seitsemän; tarjolla erilaisia tee-elämyksiä ja keittiöpsykologiaa parhaimmillaan. Tuntui kylässäkäynnin ja antoisien keskusteluiden jälkeen, että maailma on taas hivenen parempi paikka ja jokainen voi tehdä unelmistaan totta.

Ei kommentteja: