Lapset osaavat ottaa uudet haasteet vastaan ihailtavan rennosti.
Tänään opeteltiin englantia nassikoiden kanssa, jotka eivät puhu vielä sanaakaan suomea -eivätkä sanaakaan englantia. Silti ymmärsimme toisiamme ja saimme tehtävät tehtyä, pelasimme ja nauroimme.
Voin vain kuvitella, miten kummallista ja ahdistavaakin olisi elää aivan ummikkona vieraassa maassa ja kulttuurissa, käydä koulua osaamatta lainkaan maan kieltä. Saattaisi jonkinlainen paniikki iskeä päälle, kun yrittäisi pysyä perillä siitä, mitä ollaan tekemässä. Mutta nämä lapset... he vain sulautuvat porukkaan, leikkivät, seuraavat mukana uteliaina mitä tehdään ja alkavat innokkaasti tapailla sanoja. Ja ennenkuin huomaatkaan.. he puhuvat kanssasi samaa kieltä.
Viimekeväänä tapasin kaksi Etelä-Amerikasta tullutta tyttöä, jotka olivat täysin ummikkoja. Nyt toinen siirtyy yleisopetukseen ja molemmat puhuvat suomea sujuvasti.
:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Niinpä.... Äitinä täällä Venäjällä vähän paniikinomaisesti mietin enkunkielisen koulun aloitusta, mutta otetaan löysin rantein ja katsotaan mitä tuleman pitää.
Pitkä talvi on sitten aikaa käydä Suomesta tuotuja koulukirjoja ;)
Varmaan se on niin, että äiti stressaa enemmän kuin lapset ;) Uskon, että hyvin pärjäävät, aivan varmasti.
Tsemppiä sinne :)
Lähetä kommentti