maanantai 7. heinäkuuta 2008

Unelma keltaisesta talosta kohta totta

Noniin, blogin alku... En tähän hätään keksinyt blogille parempaa nimeä kuin "elämää keltaisessa talossa", joten nimi saattaa vielä ajansaatossa vaihtua. Tai sitten ei, se jää nähtäväksi.

Sekin jää nähtäväksi, millaiseksi tämä blogi muotoutuu. Ensisijainen ajatukseni oli, että haluan vain yksinkertaisesti kirjoittaa elämästäni, meidän elämästä, saada ehkä täällä ajatuksilleni tilaa ja vapaan temmellyskentän.. pohtia, iloita, surra.. kertoa kaikesta maan ja taivaan väliltä, harrastuksista, työstä, intresseistä, jne.... Ja tietysti kaikesta, mitä keltaisessa talossa tulee tapahtumaan..

No, jokatapauksessa, jostain tämä kaikki täytyy aloittaa, joten aloitetaan tästä:
Tällä hetkellä minä, kihlattuni, ja koira asutaan kerrostalossa, harmaassa sellaisessa. Lähiössä, jossa sattuu ja tapahtuu. (Niin hyvässä kuin pahassa...) Minä viihdyn täällä, tykkään siitä, että on elämää ympärillä ja kaikki palvelut, kaupat & baarit (...) aivan kulman takana. Kesän jälkeen olemme kuitenkin muuttamassa rauhalliselle omakotitalo-alueelle, keltaiseen taloon. Tästä on unelmoitu jo kauan. Rakastan kaupungin ytimessä elämisen lisäksi myös rauhaa ja hiljaisuutta, sitä ettei kaikki ole ihan kulman takana. Joten toivottavasti en tunne siellä rauhallisuudessa sitten oloani kovin orvoksi, kun kerta se rauhaakin kaipaava puoli minusta löytyy..

Mutta, sitten pieneen tarkentavaan esittelyyn: tämänhetkinen elämäntilanne: minä--> 28v. nainen, joka on työelämässä, mutta tahtoisi vielä jatkaa opintoja.. Pieni vauvakuumekin jollain tapaa on... ristiriitaisia mietteitä siitä, alkaako perustaa perhettä vai panostaako vielä opiskeluun ja työhön ylitse muiden. Ei oikein ole koskaan tiennyt mitä haluaa, eikä ole varma tietääkö vieläkään.. Eikä joskus saa oikein mitään aikaiseksi.. Mutta tietää sen, että yöelämä ja ravintolat on pääosin nähty (jos ei lasketa mukaan satunnaisia baari-iltoja kavereiden kanssa), ja siis halua ehkä olisi pikkuhiljaa siihen perheen perustamiseen, tai ainakin jonkinlaiseen asettumiseen.

Mies: ---> 35v. ei haaveile opiskelusta; on tehnyt samaa työtä samassa paikassa kymmenen vuotta. Ahkera työntekijä sekä innokas tekemään kotitöitä (!), Kova vauvakuume, haluaa asettua lopullisesti aloilleen, viettää rauhallista kotielämää, ja mennä naimisiin.

Koira: ---> 3v. kiltti ja suloinen, vähän arka, mutta myös itsepäinen ja utelias. Valikoiva kuulo. Tykkää kaivaa kuoppia ja järsiä keppejä. Tulee olemaan varmasti tyytyväinen keltaisen talon suureen pihaan.

Me kaikki yhdessä: ikää 66v.. toivomme viettävämme keltaisessa talossa paljon onnellisia hetkiä sekä elävämme elämämme yhdessä loppuun saakka... Me maksamme myös pian lainaa vuosia ja taas vuosia eteenpäin, remontoimme ja kunnostamme, hoidamme pihaa ja teemme omat saunapuumme. Koira kaivaa kuoppia ja repii kasvit maasta juurineen. Selviämmekö kaikesta sopuisasti, vai kiristyykö hermot niin, että riidellään kokoajan jostakin? Se jää nähtäväksi. -Moni asia jää nähtäväksi.

Ei kommentteja: