Perjantaina olin terassilla entisen työkaverin kanssa, oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Alkuilta meni kyllä siihen, että puhuttiin työasioista, menneistä, nykyisistä, tulevistakin.. Sitten seuraan tietysti tuppautui humalaisia miehiä, jotka häiritsivät keskustelua siinä määrin, että päätettiin vaihtaa ravintolaa. Paikanvaihdos johti myös siihen, että keskustelunaiheet muuttuivat, alettiin puhua miehistä, menneistä ja nykyisistä sekä ihmissuhdekuvioista noin ylipäätään. Oli erittäin mielenkiintoiset keskustelut.. Lopulta taas saatiin seuraa, vaikkei olisi tarvittukaan. Kolmannessa ravintolassa alkoi päässä pyöriä ja yököttää, en enää pysynyt perässä keskusteluissa enkä miehissä, joten päätin vetäytyä kotiin.. Mä en näköjään enää kestä viinaa..
Talokauppahommat pyörivät nyt päässä. Jotenkin tämä koko juttu alkaa ahdistaa ihan tosissaan. Mitä lähemmäs kaikki on tulossa, sitä epävarmemmaksi alan tulla, että onko tämä viisasta. En tarkkaan ottaen osaa sanoa, mikä siinä pelottaa, kai ihan kaikki; olla veloissa melkein lopun ikäänsä.., entä jos tulee ero, entä jos sattuu jotain, entä jos ei viihdytä siellä, entä jos ei pärjätä taloudellisesti ja entä jos ja entä jos..... En ollut tullut ajatelleeksi sitäkään, että mitä tapahtuu kun toinen meistä kuolee.. Kummasti sitä on alkanut miettiä nyt sitten perintöasioitakin. Kaikki pitää suunnitella varman päälle, kaikki täytyy turvata.
Parin tunnin päästä lähdetään ajelemaan mökille, siellä olisi tarkoitus olla viikko. Ja tietysti läppäri ja mokkula pitää ottaa mukaan... Mutta jospa siellä saisi ajatuksia vähän irti kaikesta tästä... Jos osaisi vielä rentoutua, unohtaa muuton ja uuden työpaikan..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti