Mukava päivä

Tänään oli mukava päivä, katsottiin elokuva Benjamin Buttonin uskomaton elämä, (oli hyvä, tykättiin!) siivottiin, laitettiin taloa ja tehtiin pitkä lenkki. Ja huomattiin lenkillä, miten vapauttavaa on joskus vaan suorastaan inhota kaikkea. Haukuttiin autoilijoita, sähkönkulutusta, tietöitä, koirankakkoja, verotusta ja kaikkea muuta mahdollista. Kyllä helpotti!

Yö kaupungilla

Eilinen hurahti kaupungilla kosteissa merkeissä, olo ei kuitenkaan yllätyksekseni ole huono tänään. Mikä helpotus!

Näin siis eilen entisen työkaverini. Oltiin sovittu tapaaminen Jugendsalin kahvilaan, jossa en ole ennen käynytkään. Luin, että kyseinen tila on valmistunut pankkisaliksi vuonna 1904 ja itse rakennus on valmistunut lähes sata vuotta aikaisemmin. Nykyisin siis kahvilana toimiva tila on saanut tyyliinsä vaikutteita keskiajan romaanisesta ja goottilaisesta arkkitehtuurista. Lasikattoa kannattavat eläinten päät, jotka ovat saaneet esikuvansa viikinkiajalta. Salissa on runsaasti eläinaiheisia koristeita ja seinillä tauluja. Hieno, mieltä virkistävä paikka täynnä kulttuuria.

Siinä upeassa ympäristössä sain kuulla ystävältäni värikkäitä tarinoita siitä, miten 17-vuotiaat lukiolaispojat ryömivät pulpettien alla ja yläkoululaiset tytöt haistattelevat ja näyttävät opelle keskisormea, koska ruotsinopiskelu ei kiinnosta. Ja ope itse manailee, että kaikista kurjin kohtalo on olla pakkoruotsin opettaja. Ei se ole helppoa kenellekään..

Juttujen lomassa kahvia tuli juotua monta kupillista ja selailtua siinä sivussa myös päivän lehdet, jotka antoivat lisää keskustelunaiheita. Kahvilasta päätimme sitten jossain vaiheessa siirtyä toisaalle ottamaan yhdet, ja pubin hämyssä sain sitten kuulla lisää kiintoisia tarinoita muun muassa ulkomaan matkoista ja kuvataide- kursseista.

Illalla, kun ystäväni lähti kotiin, päätin itse ottaa vielä pari, ja tapasin erään toisen ystävän. Soitin tälle ja hän sattui olemaan liikekannalla. Kiersimme pubeissa, joissa en ollut ennen käynyt,ja ilta vierähti nopeasti juoman ja juttujen parissa. Niinkin nopeasti, että myöhästyin viimeisestä bussista. Kaveri kerkesi omaansa, joten jouduin odottelemaan yksin. Olisin päässyt toki taksilla, mutta en raaskinut, kun ei tuo rahatilanne mikään paras mahdollinen kuitenkaan ole..

Ensimmäinen aamujuna kulkee arkisin viideltä, joten kellon ollessa kaksi, oli minulla kolme tuntia odottelua edessä. Päätin mennä läheiseen pubiin. Siellä sitten juttelin ihmisten kanssa ja he houkuttelivat minut mukanaan toiseen pubiin, jossa olimmekin valomerkkiin asti. Sitten eräs herrasmies odotti kanssani junaa ja piti minulle seuraa melkein puolitoista tuntia, kunnes pääsin viimein kotimatkalle.

Huh.. mukava ilta, mutta olin jo unohtanut millaista se kaikki on. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi käynyt kaupungilla ns. juhlimassa. Hämmästytti, miten paljon ihmiset tulivat juttusille, jopa kaduilla, ja ylipäätään, miten valtavasti ihmisiä oli liikenteessä.. keskiviikkoyönä.

Mies oli vähän kiukkuinen kun olin myöhästynyt bussista, mutta leppyi nopeasti. Makasimme vuoteessa valveilla ja kuuntelimme, kuinka sade hakkasi suorastaan raivolla kattoamme. Onneksi kerkesin juuri sen alta pois.

Tämä ilta on sitten pyhitetty laiskottelulle, leffa ja hyvää ruokaa.

Uutta tilannepäivitystä

Nyt olisi kiireetön hetki, joten ajattelin vähän käydä läpi viimeistä puolen vuoden pätkää...
Ensinnäkin, kun irtisanouduin viime syksynä uudesta työpaikastani reilun kolmen viikon jälkeen, niin nyt voin onnekseni todeta, että olen ollut ratkaisuuni todella tyytyväinen jälkikäteen! olisin silloin saanut määräaikaisen lyhyen 2kk pätkän toisesta paikasta, jonne en sitten koskaan mennytkään, kun sainkin työtä koko vuodeksi eräästä paikasta tästä läheltä. Ja se on ollut mahtava työpaikka! :) Minulle luvattiin sieltä myöskin jatkoa syksyksi, eli työt siellä jatkuvat elokuussa.

Sitten taloasiaa... Muutto sujui yllättävän vaivattomasti. Asetuttuamme tänne hieman, olemme tehneet niin sanotusti pientä pintaremonttia ja saaneet paljon aikaan, olemme tehneet tästä ns. itsemme näköisen. Paljon tosin on vielä hommaa, oikeastaan olohuone on ainut huone mikä on täysin valmis. Paneloitiin seinät ja hankittiin kalusteet, kun vanhasta asunnosta ei tuotu juuri mitään huonekaluja tänne.

Kaikkiin muihin huoneisiin on vielä tulossa muutoksia, esim. seinien maalausta yms. Kivuttomasti on mennyt siinäkin mielessä, että mitään muhevia riitoja ei ole tullut, vaikka niitä etukäteen pelkäsin, kun itse olen aika hermostuva tyyppi paineen alla.

Remppahommaa olemme pääsääntöisesti tehneet kahdestaan miehen kanssa, silloin tällöin on pari tuttua käynyt auttelemassa. Joistakin haaveista on myös luovuttu taloudellisista syistä, realiteettien tullessa vastaan. Eli ei enää olekaan niin valtavaa hinkua laittaa aivan kaikki uusiksi.. Pienemmilläkin muutoksilla saa jo paljon aikaan. Tupareitakaan ei olla toistaiseksi ainakaan vielä pidetty, eikä välttämättä pidetäkään.

Kaikenkaikkiaan tunnelmat täällä ovat oikein hyvät.

Blogin tunnukset hukassa

En ole päässyt pitkään aikaan päivittämään blogiani, koska hukkasin muutossa tunnukset, jotka olin kirjoittanut johonkin muistiin.. pitkään sain selvitellä äsken, mutta löysin kuin löysinkin tänne vanhaan blogiini.

Uudessa kodissa asuttu reilu puolisen vuotta ja kaikki hyvin valtakunnassa. Kaikkea muutakin jännää tai vähemmänkin jännää tähän aikaan mahtuu, kerron siitä enemmän seuraavalla kerralla.

Hieno kesäsää, ei muuta kuin ulos ja läppäri kiinni :)

Tilannepäivitystä

Talokaupat on tehty, eilen. Muutto tämän kuun aikana. Olo ei ole voitonriemuinen kuten kuvittelin sen olevan, kun tämä päivä viimein koittaa, että ne nimet on niissä papereissa. Sen sijaan olo on ahdistunut, masentunut ja innoton. Tämä oli pitkä ja hankala prosessi, jossa tuli kokoajan kaikenlaisia mutkiakin matkaan, ja vaikka se on nyt ohi, ei tunnu huojentuneelta. Ehkä tähän vaikuttaa moni muukin meneillään oleva asia, mutta kuvittelin tämän kaiken silti erilaiseksi.

Vaikuttaa varmaan osaltaan sekin, että sanoin sitten lopulta itseni irti töistä. Näin jälkikäteen se on harmittanut ja kaduttanut paljon, vaikka punnitsinkin ajatukset silloin mielestäni hyvin tarkkaan.. Uusi työ on katsottuna, mutta se tulee olemaan vain väliaikainen, koska on määräaikainen lyhyt pätkä. Eikä se liioin ole sellaista, mitä haluan. Kunpa vain löytyisi sellainen paikka, jossa olisi myös hyvä olla, eikä tarvitsisi käydä siellä vain pakon edestä. Sellainen paikka, että se ei tulisi mukaan kotiin ja olisi ajatuksissa 24/7.

Vastoinkäymisiä on muutenkin... autoon kohdistunutta ilkivaltaa joka maksaa taas meille ylimääräistä (omavastuuosuus) ja perheriitoja ja erimielisyyksiä (ei minulla ja miehelläni, vaan veljellä ja minulla, sekä veljellä ja äidillä). Olen oikeesti aika poikki. Haluaisin paeta pois, jonnekin.

Uusi työ

Nyt on sitten työt alkaneet ja eka viikko takana, huomenna käynnistyy toinen viikko. Jo ensimmäisen päivän jälkeen huomasin, että työparin kanssa on ongelma. Ei hänessä mitään vikaa ole sillätavoin, että on erittäin sydämellinen ihminen jne. mutta näkemyksemme ovat hyvin erilaiset. Jo ensimmäisenä päivänä otin puheeksi, että pitäisi miettiä yhteisiä linjoja, ja suunnitella työtä ja työnkuviamme jne. Kommentti siihen oli, että kyllä me varmaan ollaan aika samoilla linjoilla.. käytännön työ on kuitenkin jo osoittanut, ettemme todellakaan ole samoilla linjoilla.

Alusta asti olisi pitänyt saada keskusteltua selvät linjat ja se, miten toimitaan missäkin tilanteessa. Nyt ei ole mitään mistä saisi otetta... kaikki on ihan sekaisin enkä minä vähiten..
Olen puhunut tilanteesta jo monelle taholle, mukaanlukien työparini, mutta mitään muutosta ei ole ollut. Pyytäisin vain yhtä iltapäivää, että istuttaisiin alas ja mietittäisiin näitä asioita.. mutta jos toisella on niin kiire kotiin iltapäivisin, niin sitten on.. kai huomenna vielä jatkan asiasta keskustelua eteenpäin, tosin en usko että ihminen voisi yhtäkkiä muuttaa linjansa täysin..
Mielessä kävi jo parin ensimmäisen päivän jälkeen, että sanon itseni irti, mutta katson nyt vielä vähän aikaa... ongelmia on muitakin, tämä ei ole ainut.

En tiedä miksi ajatus irtisanoutumisesta tuntuu niin suurelta kynnykseltä. (Olen tietysti koeajalla kun työ vasta alkoi, joten mitään irtisanomisaikaahan ei ole..) olen tavallaan jo päättänyt mielessäni, että heti kun löytyy joku muu paikka, sanon itseni irti, mutta silti ajatus sen toteuttamisesta jotenkin hävettää. En ole ikinä ennen tehnyt niin, ja se tuntuu luovuttamiselta, mutta toisaalta taas, olen alkanut oppia sen, että itseään täytyy kuunnella. Edellisessä paikassa yksi ongelma oli juuri se, että linjauksia jouduttiin vatvomaan kokoajan, kun tiimissämme ihmiset vaihtuivat ja sitten oli ihmisiä jotka eivät pitäneet kiinni näistä linjauksista. Jos yksikin toimii ihan päinvastoin kuin muut, siitä tulee turhaan lisää hankalia tilanteita. En enää jaksaisi lähteä siihen.. Ajattelin jo etukäteen, että tämä paikka on asiantuntijayhteisö (jollaisena paikan esittelivätkin) mutta totuus onkin näköjään käytännössä jotain aivan muuta. Puheet ovat aina hienoja, toteutus muuta. Ihmiset saattavatkin olla epäpäteviä, johdolta ei tule tukea, kukaan ei edes tiedä mitä meidän tiimissä tapahtuu, jne....

Kyllä mielestäni työntekijällä on oikeus vaatia muutakin kuin palkka tilipäivänä. Toinen ongelma on se, että kahdeksasta kahteen välisenä aikana ei ole mahdollista yhteenkään kahvitaukoon tai ruokataukoon.. hyvä jos kahden jälkeenkään kerkiää.. (Ekan viikon olen siis ollut kahdeksasta kahteen ilman taukoa ja syönyt kahden jälkeen evääni jos olen ehtinyt, tai sitten ollut nälissäni sinne neljään saakka..) Käytännössä teen myös valtaosan töistä, jotka kuuluisivat työparini vastuualueeseen. Pää on aivan sekaisin ja olo ahdistunut. Kiukuttelen kotona kokoajan ja välillä itkettää. Olo on niin turhautunut ja toivoton, kun haluaisi tehdä työnsä hyvin, mutta tilanteen myötä on jo ensimmäisen viikon aikana menettänyt täydellisesti työmotivaation.

No, aika näyttää. Ehkä jo huomenna tiedän enemmän. Yritän jatkaa asiasta keskustelua huomenna. Mieli kyllä tekisi vaan mennä ja jättää avaimet, tehdä niinkuin siinä biisissä "Valehtelisin jos väittäisin"....."Ois kai siistii antaa periksi, toteais vain kylmästi: ei tästä mitään tuu. Lähtis kävelemään, painais oven kiinni perässään." Niin mä haluaisin tehdä!

Nyt ei kyllä mielessä pyöri mitään muuta kuin tämä työasia.. Mutta talokaupatkin lähestyvät kokoajan.. siksikään ei ole varaa jättäytyä yhtään työttömäksi, uusi työ pitäisi olla valmiina jos meinaa lähteä kävelemään.. Tämä kämppä on irtisanottu syyskuun viimeinen päivä. Silloin me olemme siis ulos täältä.

Paluu arkeen kohta koittaa...

Loma mennyt nopeasti... Oltiin mökillä ja palattiin sinne vielä viikoksi takaisinkin. Uitiin, saunottiin ja levättiin. Ihan kiva kesä on ollut, mutta aina se vaan menee niin nopeasti... Ja kohta alkaa työtkin sitten uudessa paikassa. Innostus uudesta työstä on tosiaan muuttunut jännitykseksi, jopa ajoittaiseksi ahdistukseksi..

Muuttolaatikoita saatiin eilen vinopino ja tänään oli tarkoitus aloitella pakkaaminen, mutta enpä sitten jaksanutkaan.. En tiennyt mistä aloittaa, koko muuttokin tuntuu vielä niin epätodelliselta.. En taida uskoa koko hommaa ennekuin kaikki paperit on allekirjoitettu.

Eilen käytiin miehen kanssa ostamassa uudet polkupyörät, siitä on puhuttu jo pitkään. Ajattelin, että jos rupeaisin kulkemaan työmatkat fillarilla... Saa nähdä jääkö pelkäksi uhoamiseksi. Matka on aika pitkä ja kunto huono.. Mutta jostainhan se on aloitettava.. Nuorempana tuli harrastettua paljonkin kaikenlaista liikuntaa, nyt en ole enää vuosiin liikkunut juurikaan kuin ihan satunnaisesti, niin ja tietysti koiran kanssa.

Täytyy varmaan mennä aloittelemaan pakkaamista.. tai tekemään jotakin, mitä tahansa, mikä saisi vielä ajatukset johonkin muualle kuin työhön..