Näin siis eilen entisen työkaverini. Oltiin sovittu tapaaminen Jugendsalin kahvilaan, jossa en ole ennen käynytkään. Luin, että kyseinen tila on valmistunut pankkisaliksi vuonna 1904 ja itse rakennus on valmistunut lähes sata vuotta aikaisemmin. Nykyisin siis kahvilana toimiva tila on saanut tyyliinsä vaikutteita keskiajan romaanisesta ja goottilaisesta arkkitehtuurista. Lasikattoa kannattavat eläinten päät, jotka ovat saaneet esikuvansa viikinkiajalta. Salissa on runsaasti eläinaiheisia koristeita ja seinillä tauluja. Hieno, mieltä virkistävä paikka täynnä kulttuuria.
Siinä upeassa ympäristössä sain kuulla ystävältäni värikkäitä tarinoita siitä, miten 17-vuotiaat lukiolaispojat ryömivät pulpettien alla ja yläkoululaiset tytöt haistattelevat ja näyttävät opelle keskisormea, koska ruotsinopiskelu ei kiinnosta. Ja ope itse manailee, että kaikista kurjin kohtalo on olla pakkoruotsin opettaja. Ei se ole helppoa kenellekään..
Juttujen lomassa kahvia tuli juotua monta kupillista ja selailtua siinä sivussa myös päivän lehdet, jotka antoivat lisää keskustelunaiheita. Kahvilasta päätimme sitten jossain vaiheessa siirtyä toisaalle ottamaan yhdet, ja pubin hämyssä sain sitten kuulla lisää kiintoisia tarinoita muun muassa ulkomaan matkoista ja kuvataide- kursseista.
Juttujen lomassa kahvia tuli juotua monta kupillista ja selailtua siinä sivussa myös päivän lehdet, jotka antoivat lisää keskustelunaiheita. Kahvilasta päätimme sitten jossain vaiheessa siirtyä toisaalle ottamaan yhdet, ja pubin hämyssä sain sitten kuulla lisää kiintoisia tarinoita muun muassa ulkomaan matkoista ja kuvataide- kursseista.
Illalla, kun ystäväni lähti kotiin, päätin itse ottaa vielä pari, ja tapasin erään toisen ystävän. Soitin tälle ja hän sattui olemaan liikekannalla. Kiersimme pubeissa, joissa en ollut ennen käynyt,ja ilta vierähti nopeasti juoman ja juttujen parissa. Niinkin nopeasti, että myöhästyin viimeisestä bussista. Kaveri kerkesi omaansa, joten jouduin odottelemaan yksin. Olisin päässyt toki taksilla, mutta en raaskinut, kun ei tuo rahatilanne mikään paras mahdollinen kuitenkaan ole..
Ensimmäinen aamujuna kulkee arkisin viideltä, joten kellon ollessa kaksi, oli minulla kolme tuntia odottelua edessä. Päätin mennä läheiseen pubiin. Siellä sitten juttelin ihmisten kanssa ja he houkuttelivat minut mukanaan toiseen pubiin, jossa olimmekin valomerkkiin asti. Sitten eräs herrasmies odotti kanssani junaa ja piti minulle seuraa melkein puolitoista tuntia, kunnes pääsin viimein kotimatkalle.
Huh.. mukava ilta, mutta olin jo unohtanut millaista se kaikki on. Siitä on aikaa, kun olen viimeksi käynyt kaupungilla ns. juhlimassa. Hämmästytti, miten paljon ihmiset tulivat juttusille, jopa kaduilla, ja ylipäätään, miten valtavasti ihmisiä oli liikenteessä.. keskiviikkoyönä.
Mies oli vähän kiukkuinen kun olin myöhästynyt bussista, mutta leppyi nopeasti. Makasimme vuoteessa valveilla ja kuuntelimme, kuinka sade hakkasi suorastaan raivolla kattoamme. Onneksi kerkesin juuri sen alta pois.
Tämä ilta on sitten pyhitetty laiskottelulle, leffa ja hyvää ruokaa.
Tämä ilta on sitten pyhitetty laiskottelulle, leffa ja hyvää ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti