keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Tilauksessa yksi irtiotto

Juuri nyt, jos voisin, ottaisin kuukauden lomaa, ja lähtisin johokin kauas, johonkin toiseen kaupunkiin. Yksi kuukausi riittäisi, tai no, hätätapauksessa viikkokin... Irtiotto... kaikesta... aikaa ajatella...

Olen oikeastaan tehnyt kaikki ne virheet, mistä minua aikoinaan varoitettiin. Virhe numero yksi: en ole koskaan asunut yksin. Muutin aikanaan vanhempien luota suoraan miehen luo. Kun sitten hankin ekan oman kämpän, en ehtinyt varsinaisesti asua siinä yksin kuin näennäisesti, kun nykyinen mieheni alkoi olla siellä aina, ja muuttikin pian luokseni.

Kaipaan sitä, että olisin aivan omillani. Haluaisin niin kokea sen. Tulisin ja menisin, ihan miten haluaisin. Tapaisin ketä haluaisin ja koska haluaisin. Sisustaisin kotini juuri niinkuin itse haluaisin. Kutsuisin vieraita aina, kun haluaisin. Menisin nukkumaan kun väsyttää, ja jos haluaisin lukea yöllä, kukaan ei marmattaisi yövalosta.

Itsekästä? Keskenkasvuista? Kriiseilyä?

Joku varmaan kysyisi, että miksi et sitten vain lähde ja elä yksin..?

En halua.

No älä sitten valita..?

Miksi koskaan mitenkäänpäin ei tunnu olevan hyvä? Vaikka kuitenkin olen elämässä pääsääntöisesti tyytyväinen kovin vähään.. Loppupeleissä alkaa tuntua, etten osaa olla kiitollinen mistään...

1 kommentti:

Mou Rire kirjoitti...

Hmm. Vaikket varsinaisesti halua lähteä ja elää hetken aikaa yksin, niin miksei sitä kuitenkin kannattaisi kokeilla? Vaikka vain se viikko, pari, että sen näkisi ja kokisi. Sitten ainakin tietää, mistä on kyse, mistä kriiseilee ja tietää senkin, haluaako sellaiseen uudemman kerran.
Jos vaikka joku kaveri lähtee lomareissulle, niin mene hänen luokseen kämppävahdiksi tms, jossa saat olla rauhassa. Pääsisit tosiaan kokeilemaan senkin tilanteen :)