perjantai 29. lokakuuta 2010

Kausi-ihmisyys

Olen kausi-ihminen. Kai meillä jokaisella on sellaista kausitaipumusta, en tiedä. Tarkoitan kausi-ihmisyydellä sitä, että tulee kausia, niitä ajanjaksoja, jolloin on hurjan innostunut jostakin asiasta, olkoon se vaikka blogin pitäminen, musiikin kuuntelu, valokuvaus tai kirjojen lukeminen, herkuttelu tai urheilu... Sitä voisi tehdä koko päivän ja viikon tai kuukauden, vain sitä tiettyä asiaa. Sitten tulee se kausi, kun innostus lopahtaa, jotenkin ikäänkuin unohtuu, jää jalkoihin. Ehkä motivaatio katoaa, sisältö ja tarkoitus, tekemisen ilo. Ehkä sitä on tehnyt aikansa liikaa jotakin samaa asiaa. Taikka sitten elämään vain tulee jotakin muuta sisältöä, joka vie huomion itseensä, ja näin alkaa uusi kausi, jonkin muun asian parissa.

Kausittaisuudessa sinänsä ei ole mitään huonoa. Mutta monesti itselläni asiat jäävät kesken, sitä aloittaa esimerkiksi innoissaan jonkin uuden jutun, vaikkapa kielen opiskelun, ja sitten tulee pitkä kausi, kun se ei innostakaan. Silloin sen kokee jääneen kesken, vaikka jossakin vaiheessa siitä ehkä innostuu taas, ja palaa asian pariin.

Mietin eräänä päivänä ollessani kävelyllä, että lopetan tämän blogin kirjoittamisen, koska en enää tiedä miksi pidän tätä pystyssä. Silti mieleen on toisinaan pulpahdellut asioita, joista olisi kiva kirjoittaa, vaikkapa juuri täällä. Mutta en sitten ole kirjoittanut, koska en ole ollut blogifiiliksellä, eli ei ole ollut blogikausi. Tuntuu teennäiseltä, jos väkinäisesti kirjoittaisin vain siksi, että blogi pysyisi jotenkin hengissä. Tänään päätin, että en lopeta tätä blogia, en piruuttanikaan ;) Odotan blogikautta taas alkavaksi, blogikärpänen tässä yrittää taas herätellä minua, myös jälleen lukemaan seuraamiani blogeja.

Nyt on taas menossa muutenkin lukemiskausi. Voi mennä vuosi, etten lue oikein juuri mitään, sitten kun alan lukea, olen niin uppoutunut kirjoihin, että töissäkin odotan, voi kunpa pääsisin jo jatkamaan sitä jännää kirjaa... Mutta kunpa sitä osaisi keskittyä yhteen kirjaan kerrallaan, lukea sen alusta loppuun ja siirtyä sitten seuraavaan, mutta ei... minulla on tällä hetkellä kahdeksan kirjaa kesken, luen tunnelman mukaan niistä milloin mitäkin. No, pääasia tietysti, että luen taas, olen siitä iloinen. Pitää kai ikäänkuin ahmia varastoon kaikki se lukeminen, mikä on viimeaikoina jäänyt lukematta, kun oli ns. kuiva kausi, jolloin katselin vain passiivisena telkkaria. Kyllä lukeminen kannattaa, se pitää mielen virkeänä ja avartaa.

Ehkä lukeminen ja blogin pitäminen liittyvät molemmat sellaisiin kausiin, jolloin sitä keskittyy enemmän itseensä, ottaa aikaa ajatuksille ja pysähtyy. Sitten tulee niitä kausia, jolloin vipeltää paikasta toiseen ja siirtyy niin sanotusti pinnallisemmalle elämisentasolle, jolloin ei ole niin aikaa syventyä tällaisiin asioihin. Niitäkin kausia tarvitaan. Vilkkaan ja pintasuuntautuneen kauden jälkeen on hyvä pysähtyä ja hiljentää tahtia. Ja hiljentymisen arvon huomaa kirkkaammin, kun sitä on edeltänyt kiireisempi kausi.

1 kommentti:

Päivi kirjoitti...

Tiedätkö, nyt vasta luin tämän postauksesi. Jostain syystä juuri tänään päätin lukea kaikki ne blogijutut, joita en ole syksynmittaan lukenut. Ja niitä on paljon. Syksyn kausifiilikseni on ollut, että en jaksa lukea blogeja. En myöskään ole kirjoittanut paljon.

Joskus vaan on niin. Aikansa kutakin.

Voi hyvin ja nauti elämästäsi.