Kerran kun odoteltiin miehen kanssa unentuloa, kysyin mistä syksy alkaa, ja alettiin luetella vuorotellen syksyn merkkejä: lehdet vaihtavat väriään, muuttolinnut lentävät etelään, omenapuut pursuavat omenoita, illat alkavat hämärtyä yhä aikaisemmin, aamut käyvät kylmiksi, haravointiurakat käynnistyvät... ja tietenkin koulut alkavat ja tutut sarjat jatkuvat telkkarissa :)
Minä olen aina ollut syksyihminen henkeen ja vereen. Rakastan kaikkea syksyssä, sadetta ja pimeyttäkin. Syksyllä olen tosi energinen ja innokas. Ja sitten keväällä kun melkein kaikki muut ympärilläni alkavat piristyä, minä olen ihan poikki ja innoton. Tosin olen huomannut, että tämä on alkanut viimevuosina tasoittua... En ole enää niin äärimmäinen. Nykyään kevätkin on jopa ihan kivaa aikaa. :)
Vuodenaikojen vaihtelu on kyllä suuri rikkaus jota jaksaa yhä uudelleen ihailla ja ihmetellä. Koskaan en totu kesän tuloon ja siihen, että yöt ovat valoisat, ja jokakerta ensilumi yllättää minut kuin ennennäkemätön ihme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti