Alavireyttä

Alavireinen kausi menossa. Fyysisesti taas jopa jaksan, mutta mieleltäni olen ihan maassa. Pohdin liikaa ja teen kaikesta vaikeampaa, kuin se kaikki todellisuudessa onkaan. Kyseenalaistan, mietin, kyselen, arvioin, pelkään, odotan, kaipaan..

Töissä koin tänään olevani riittämätön, kun monisteita tehtäessä apua tarvitsevien oppilaiden kädet kurottelivat jokapuolella ympärilläni ja kiivaat äänet karjuivat jo raivoisina: "ope auta, en ymmärrä!" Enkä millään kerinnyt jokaisen luo kokoajan. Kuin lauma nälkäisiä linnunpoikasia suut auki, ja minulla annettavana vain pieni riittämätön murunen. Tuntui, että juoksin koko tunnin luokassa ympäriinsä, enkä silti saanut todella autettua ketään. Olin ensimmäistä kertaa sillä tunnilla ilman toista aikuista, ja se todella näkyi ja kuului. Jotenkin, tällaista riittämättömyyttä koen omassa elämässänikin, syistä joita en kaikkia kai edes tiedosta.

Sain iltapäivällä kullanarvoisen elämänohjeen eräältä vanhemmalta opettajalta. Hän antoi sen tietämättään kertoessaan omista asioistaan, ja se kolahti johonkin syvälle minussa; kuin tilauksesta.. Joskus tulee niitä hetkiä, jolloin melkein voisi kuvitella, että kyseessä on jonkinlainen hyvän sanoman lähettiläs... jopa suojelusenkeli tai jokin... Kiitos hänen, tänään olen katsonut joitakin asioita hieman eri vinkkelistä. Haluaisin kiittää häntä.. mutta tuntuu, että jos kiitän, kerron samalla jotakin itsestäni, mitä en haluaisi kertoa. Vaatii suurta rohkeutta kertoa kanssaihmisille, ettei aina ole niin onnellinen, vaikka hymyileekin.

Niille, ketkä tätä blogia ovat seurailleet... olen jollaintavoin pahoillani, ettei tämä blogi ole ihan sellainen, kuin olin kaavaillut; sellainen millainen siitä piti tulla. Tarkoitus oli kertoa enemmän kaikesta kivasta... taloprojektista muun muassa. Mutta elämähän ei tunnetustikaan alistu mihinkään tiettyihin lokeroihin. Saatan valittaa jatkossa aika paljon.. mutta valoisampi aikakin tulee taas, ihan varmasti. Ja aivan pohjamudassakaan en ole, ainakaan toistaiseksi. Joten siinä päivän aurinko.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa?

Minulla on todettu lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta kuten terveyskeskuslääkärit aina sanovat: "tarkkaillaan"... tätä on pari vuotta nyt tarkkailtu, mitään lääkitystä ei aloiteta, koska arvot ovat siinä rajoilla, ja samaan aikaan minä kärsin ja elämäni valuu hukkaan.

Kerran eräs lääkäri totesi oikein fiksusti: "jos väsyttää, niin sitten täytyy vain nukkua".. Voi, kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Onko se oikein, että ihminen jaksaa vain pakon edestä herätä töihin, ja työpäivän jälkeen kaatuu vuoteeseen nukkuen koko illan, peruuttaen kaikki sovitut menonsa ja saaden laiskan tai paskiaisen leiman, kun peruu aina kaiken??? Voinhan minä toki nukkua kun väsyttää, niin minä teenkin. Mitään muuta sitten en teekään. Mielestäni lääkäri jätti asiani jotenkin kuin heitteille; tuli sellainen olo, että so what.. Nuku pois vaan älä valita.

Kun aloitin pari kuukautta sitten magnesium-valmisteen käytön, piristyin parissa päivässä aivan uskomattomasti. Jaksoin vaikka mitä, olin iloinen ja aktiivinen, nukuin neljä-viisi tuntia yössä, olin kuin duracell-pupu. Tämä vaihe meni kuitenkin ohi, ja alkoi tasaantua.. pian aloin taas väsähtää. Väsymys pysyi kuitenkin magnesiumin avulla jotenkin aisoissa. Väsymys ei ollut niin kokonaisvaltaista ja raskasta. Pärjäsin ilman päiväunia, vaikkakaan en jaksanut kauheasti puuhastella mitään ylimääräistä.

Nyt olen taas väsymyskierteessä, ja kaikki muutkin oireet ovat palanneet voimakkaina. Kilpirauhasen vajaatoiminta antaa monenlaisia oireita, niistä minulla on ainakin seuraavat: väsymys, palelu ja hikoilu vuorotellen, painonnousu sekä turpoaminen, huonolaatuiset hiukset ja huonolaatuinen samea iho. Olen myös masentunut, hidas, innoton, aikaansaamaton... jne..

..Olin myös todella huonovointinen pitkään, saatoin oksentaa aamuisin (en ollut raskaana!) ja kokoajan etoi. Paino heittelehti kilotolkulla viikonkin sisällä, lääkäri sanoi sen kaiken johtuvan e-pillereistä. Lopetin pillerit ja vaihdoin laastareihin. Pahoinvointi jatkui, tosin hieman lievempänä, mutta väsymys paheni. Päätin kokeilla lopettaa koko ehkäisyn, ja sen myötä pahoinvointini jäi pois. En tiedä johtuiko se sitten hormonaalisesta ehkäisystä, nyt ei ole käytössä mitään hormonaalista. Haluaisin jatkaa pillereitä, mutta en halua pahoinvointia takaisin kun siitä nyt olen eroon päässyt. Näissä muissa oireissakin on sietämistä. En tiedä oliko sillä mitään tekoa tämän kilpirauhasasian kanssa vai johtuiko vain pelkästään pillereistä/laastareista? Ja miten kannattaisi toimia senkin asian suhteen. :/

Tuttavallani tarkkailtiin vuosien ajan kilpirauhasarvoja, jotka olivat kokoajan siinä rajoilla. Lopulta hän meni jollekin yksityiselle spesialistille ja sai lääkityksen. Tuttavani valisti minua, että myös ruokavaliolla on suuri merkitys, ja sillä voi kohentaa omaa oloaan. Lievä vajaatoiminta voi jopa olla korjattavissa ruokavaliolla, kuulemma. Hän luetteli minulle aineita, jotka ovat kilpirauhaselle hyväksi, sekä vastaavasti, mitä kannattaisi välttää.


..Tässä joitakin, jotka kuulemma ovat hyväksi:

- e-epa kalanmaksaöljykapselit
- sinkki
- seleeni
- magnesium
- kalsium
- A, B, C- ja D-vitamiinit
- jodi kohtuudella
- vihannekset ja salaatti
- marjat
- hedelmät
- kala
- pähkinät
- maitotuotteet
- liha
- riisi
- ruisleipä
- liikunta..


Huonoja, haitallisia ja vältettäviä ovat mm:

- alkoholi ( heikentää kilpirauhasen toimintaa) Tässä minulle haastetta, juon melkein joka viikonloppu... Se pitää minut hereillä, ja virkistää sen hetken, ja näin ollen jaksan viettää sosiaalista elämää...
- peruna
- vehnäjauho
- sokeri
- liika suola
- kahvi... jne..

Tuttavani myös sanoi, ettei missään nimessä kannata kokeilla merilevää, sillä se tuhoaa kilpirauhasen. Netistä taas luin, että merilevä voisi olla hyödyksi.. en tiedä sitten miten asia on. En ole merilevää kokeillut.

En pysty nielemään e-epa kalanmaksaöljykapseleita, mutta löysin kaupasta perhepakkauksen kalanmaksaöljykapseleita, jotka ovat pureskeltavia ja xylitolilla makeutettuja, ostin siis niitä. Ostin myös sinkki-/seleeniporetabletteja, joita yritän nyt ottaa päivittäin. Käytän myös lukemattomia muita ravintolisiä, kuten sitä magnesiumia , rautaa jne...

Suurimmat haasteeni ovat liikunnan lisäämisessä sekä alkoholin vähentämisessä. Myös ns. luonnonmukaista ravintoa tulisi syödä enemmän. Yksi (teko)syy on uupumus ja aikaansaamattomuus: en jaksa käydä kaupassa saati valmistaa itse ruokia. Tulee usein syötyä vähän mitä sattuu.

Kilpirauhaskontrolli edelleen varaamatta; piti mennä jo pari kuukautta sitten. En saa aikaiseksi.. -en saa oikein mitään aikaiseksi. Täytyy yrittää hoitaa asia pian...

Ajattelin laatia itselleni listan hyvistä ja huonoista ruoka-aineista. Aion yrittää, saanko ruokavaliolla mitään muutosta aikaan.

Eilen isä ja äiti olivat täällä kylässä. Mieheni kutsui heidät ja kävi oikein hakemassa heidät, sillä isäni ei pysty vielä huonon kuntonsa vuoksi kävelemään ilman tukea. Oli tosi hienoa, että isä jaksoi tulla. Mutta... minä olin taas apaattinen ja väsynyt; piti vähän väliä käydä lepäämässä hetki, ja seurustelin ruokapöydässä varsin laiskasti. Tuli taas todella huono omatunto. Tärkeitä hetkiä elämässä, ja minä haluaisin vain levätä tai nukkua. En jaksanut edes lähteä mukaan viemään heitä kotiin. :( Ja tämä oli vanhemmille tosi iso juttu, että pääsivät ekan kerran yli puoleen vuoteen yhdessä kylään.

Haluaisin vain jaksaa elää...

Kertokaa ihmeessä, jos teillä on kokemuksia tai tietoa aiheesta...

kohta eka työviikko pulkassa, eikä edes väsytä!

Kiva päivä töissä tänään. Oli rauhallista ja oppilaat tekivät hommia kiitettävästi. Ruokailukin sujui varsin rauhallisesti, eilen kun oli pientä levottomuutta ja pelleilyä ruuan kanssa, sekä melkein karkailua ja muuta puolittaista uhittelua. Tiedän, että monta vääntöä on vielä edessä, ja vieraskoreuttakin ilmassa näin alkuvaiheessa.. Mutta iloitsen nyt kuitenkin tästä. Ja hei.. huominen enää ja eka työviikko pulkassa!! Sitten lähdetään viikonlopuksi mökille.

Ja ihme on tapahtunut: en ole nukkunut työpäivän jälkeen päiväunia eilen, enkä tänään.. Perussetti on jokapäivä töistä tultua sellaiset kolmesta viiteen tuntiin... ja päälle ihan normaalit yöunet.. Kilpirauhaskontrolli nyt syksyllä. Mutta sitä odotellessa olen päättänyt ottaa omat keinot käyttöön...

...Luin netistä, että magnesium voisi auttaa väsymykseen, joten olen aloittanut magnesium-kuurin.. Joku väsymystä potenut henkilö kertoi netissä saaneensa magnesiumista suunnattoman avun.. liekkö tämä sitten psykologista vaikutusta vai mitä, mutta olo on parempi, pirteämpi ja elivoimaisempi! Jatkan kuuria, ja katson mitä tapahtuu.

Magnesium auttaa lukemani perusteella jos jonkinlaiseen vaivaan ennaltaehkäisevästi ja parantavasti.. Jos jollain on kokemusta tai parempaa tietoa, niin kertokaa ihmeessä.

Työt alkoi, väsyttää..

Takana uneton yö, käynnistymisvaikeuksia ja piiiitkä eka työpäivä. Suunnittelua, orientoitumista, suunnittelua. Että voi ihmistä väsyttää!

Tuntuu nyt tosi hankalalta motivoitua.

Haluaisin vain nukkua.

Isä huonossa kunnossa

Kävin kääntymässä työpaikalla. Tuntuu oudolta, että maanantaina työt sitten taas alkaa. Silloin on suunnittelupäivä, tiistaina alkaa "oikeat työt". Nyt tuntuu, ettei ole kesän aikana yhtään saanut kerättyä voimia. Vaikkakin olen nukkunut ihan tuhottomasti.

Kesä on mennyt myös paljolti sairaalassa isää katsomassa, ja nyt täällä vanhempien kotona. Eilen ja tänään olen ollut vanhempien luona auttamassa äitiä, nyt kun isä on tosi huonossa kunnossa.

Onnellinen ja onneton

Väsyttää... on mielessä taas niin paljon asioita mitkä vievät voimaa jo pelkästään ajatuksen tasolla. Tällä hetkellä mietityttää läheisten hyvinvointi. Vanhemmilla on aika rankkaa, enkä oikein osaa auttaa. Eikä ole voimia, hyvä kun pysyy itse hereillä.

Tuntuu, että olen yhtäaikaa onnellinen ja onneton, on paljon hyvää, ja silti niin paljon ikävää.

Väsyttää

Kaikki asiat hoitamatta. Myönnän, että olen aina ollut aika laiska asioiden hoitamisessa. Mutta silti, mikä mua vaivaa? Nukuttaa vaan kokoajan. Pysyn hädin tuskin hereillä päivisin. Voisin vain nukkua ja nukkua kellon ympäri eikä sekään riittäisi..

Olen potenut jonkinasteista jatkuvaa väsymystä jo parin vuoden ajan, en tarkalleen osaa sanoa, koska se on alkanut. Lääkäri epäili kilpirauhasen vajaatoimintaa ja verikokeissa todettiin, että sitä vähän olisi, mutta ei sille mitään tehdä, kun vaan kontrolloidaan taas syksyllä... Nyt kesän aikana tämä väsymys on mennyt ihan mahdottomaksi. Muistan kyllä, että keväällä nukuin aina työpäivän jälkeen päiväunet (joskus jopa viisi tuntia...) mutta nyt tilanne on se, että en jaksa periaatteessa nousta koko päivänä ylös sängystä. Tai jos nousen, olen vain kotosalla ja yritän pysyä valveilla. Olen fyysisesti niin väsynyt, etten kykene lähtemään minnekään. Mies yrittää kannustaa, että pakota vain itsesi siihen.. -en jaksa! Toivottavasti tämä helpottaa, kun työtkin alkaa pian.. Tosin en ole vieläkään allekirjoittanut työsopimusta. En jaksa. En halua.

Tämän hetkistä tilannetta kuvastaa hyvin toteamus: älä tee sitä tänään, minkä voit huomennakin jättää tekemättä. Huomenna täytyy kuitenkin päästä ylös sängystä ja mielellään aikaisin. Asioita alkaa jo kertyä.

Kai tässä vaadittaisiin nyt ripaus enemmän tahdonvoimaa.. En tiedä, tuntuu että kaikki on kokeiltu. Ja kaikki on tutkittu, perusteellisesti lääkäreiden toimesta. Ehkä niiltä jäi jotain huomaamatta...?