Olen jo hamassa menneisyydessä "ominut" pyykinpesun itselleni, se on minun juttuni, ja minun vastuullani. Mies voi sitten hoitaa kaikki muut haluamansa asiat, kunhan minä saan hoitaa ne pyykit.
Tähän taloon muuton jälkeen kaikki kuitenkin muuttui... Se aika, mikä ollaan tässä asuttu, on pyykit jouduttu pesemään erillisessä saunarakennuksessa (siellä on ollut tämän talouden pyykinpesupiste 80-luvulta saakka). Vessa olisi vaan yksinkertaisesti armottoman liian ahdas, jotta sinne voisi tunkea pesukoneen.
Minulle alkoi muodostua asennevamma.. Yritin alkuun ajatella sen olevan eksoottista ja mummonmökkimäistä, kun pestään pyykit vanhassa saunarakennuksessa... mutta otteeni ajatuksesta alkoi lipsua, kun pakkasiltana tarvoin sääriäni myöten lumessa kantaen raskasta pyykkikoppaa, sormet kohmeessa kopeloiden saunan ovea auki, ja astuessani sisälle kylmään pimeään tilaan, jossa mielikuvitus alkaa laukata.. Sitten piti tehdä sama reissu uudestaan yötä vasten, kun arveli koneen olevan valmis.
No, mukavuudenhaluahan se... myönnän. Kuten sekin, että halusin koneen ehdottomasti olevan päältätäytettävä. Tämä oli sivultatäytettävä, kun se oli sinne jo muuttaessamme valmiiksi asennettu, enkä oikein päässyt senkään seikan kanssa sinuiksi. Selkähän siinä menee prkl!
No mutta... tänään on sikäli juhlallinen päivä, että meillä on nyt niin sanottu kodinhoitohuone, ja siellä pyöri juuri äsken tämän talon ensimmäinen koneellinen pyykkiä, päältätäytettävässä koneessa!
