maanantai 30. elokuuta 2010
Arki
Arki ja työt ovat alkaneet, lievää väsymystä havaittavissa. Ruoka-annoksetkin ovat olleet sen mukaisia... Huomaa salaatti!
maanantai 16. elokuuta 2010
sunnuntai 25. heinäkuuta 2010
Yöhommia
Kesä on kiva. Loma on kiva. Voi olla ja elää ihan miten huvittaa. Ei tarvitse katsoa kelloa. On esimerkiksi aivan mahdottoman kivaa lähteä pesemään mattoja keskellä yötä.
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Wonderland
Katsoimme viimein eilen elokuvan Liisa Ihmemaassa. Se ei ollut mielestäni mikään järisyttävä elämys, mutta ehkä sen ei tarvinnutkaan olla. Onpahan nähty.
Postissa tuli eilen Discshopin mainoslehti, jossa oli juttua kyseisestä leffasta. Siinä kerrottiin muun muassa, miten kyseisen tarinan tunnetuin filmatisointi, Disney-animaatio vuodelta -51, nousi 60-luvulla eräänlaiseksi kulttileffaksi, eikä vähiten hallusinogeenisista huumeista kiinnostuneiden joukossa. Kirjoituksen oudoin vinkki olikin katsoa kyseinen leffa ilman ääntä, kuunnellen samanaikaisesti Pink Floydin The Wall -levyä. (Musiikin pitää alkaa täsmälleen samalla hetkellä, kun elokuvan nimi Alice in Wonderland näkyy ruudulla). Tekstissä hämmästellään elokuvan ja levyn seuraavan toisiaan häkellyttävän tarkasti.
Pitäisi varmaan olla aikamoinen tekemisen puute, että lähtisin tuota katselu-kuuntelu-elämystä kokeilemaan, ja kyttäämään miten se levy täsmää Ihmemaan tapahtumiin. Mutta ehkäpä tuo voisi sitten olla se köyhän ja kiltin tytön hallusiogeeninen huume.
Postissa tuli eilen Discshopin mainoslehti, jossa oli juttua kyseisestä leffasta. Siinä kerrottiin muun muassa, miten kyseisen tarinan tunnetuin filmatisointi, Disney-animaatio vuodelta -51, nousi 60-luvulla eräänlaiseksi kulttileffaksi, eikä vähiten hallusinogeenisista huumeista kiinnostuneiden joukossa. Kirjoituksen oudoin vinkki olikin katsoa kyseinen leffa ilman ääntä, kuunnellen samanaikaisesti Pink Floydin The Wall -levyä. (Musiikin pitää alkaa täsmälleen samalla hetkellä, kun elokuvan nimi Alice in Wonderland näkyy ruudulla). Tekstissä hämmästellään elokuvan ja levyn seuraavan toisiaan häkellyttävän tarkasti.
Pitäisi varmaan olla aikamoinen tekemisen puute, että lähtisin tuota katselu-kuuntelu-elämystä kokeilemaan, ja kyttäämään miten se levy täsmää Ihmemaan tapahtumiin. Mutta ehkäpä tuo voisi sitten olla se köyhän ja kiltin tytön hallusiogeeninen huume.
torstai 1. heinäkuuta 2010
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Pyykinpesuasiaa
Minä olen jostain syystä aina tykännyt pyykinpesusta. No, konehan ne pyykit pesee.. mutta olen aina tykännyt huolehtia pyykit koneeseen ja sieltä sitten kuivumaan. Se on jollain kummallisella tavalla rentouttavaa tekemistä. Siinä samalla näkee sen tekemisensä vaikutuksen.. kun pyykkivuori alkaa hävitä ja puhtaan pyykin tuoksu leijailla ilmassa.
Olen jo hamassa menneisyydessä "ominut" pyykinpesun itselleni, se on minun juttuni, ja minun vastuullani. Mies voi sitten hoitaa kaikki muut haluamansa asiat, kunhan minä saan hoitaa ne pyykit.
Tähän taloon muuton jälkeen kaikki kuitenkin muuttui... Se aika, mikä ollaan tässä asuttu, on pyykit jouduttu pesemään erillisessä saunarakennuksessa (siellä on ollut tämän talouden pyykinpesupiste 80-luvulta saakka). Vessa olisi vaan yksinkertaisesti armottoman liian ahdas, jotta sinne voisi tunkea pesukoneen.
Minulle alkoi muodostua asennevamma.. Yritin alkuun ajatella sen olevan eksoottista ja mummonmökkimäistä, kun pestään pyykit vanhassa saunarakennuksessa... mutta otteeni ajatuksesta alkoi lipsua, kun pakkasiltana tarvoin sääriäni myöten lumessa kantaen raskasta pyykkikoppaa, sormet kohmeessa kopeloiden saunan ovea auki, ja astuessani sisälle kylmään pimeään tilaan, jossa mielikuvitus alkaa laukata.. Sitten piti tehdä sama reissu uudestaan yötä vasten, kun arveli koneen olevan valmis.
No, mukavuudenhaluahan se... myönnän. Kuten sekin, että halusin koneen ehdottomasti olevan päältätäytettävä. Tämä oli sivultatäytettävä, kun se oli sinne jo muuttaessamme valmiiksi asennettu, enkä oikein päässyt senkään seikan kanssa sinuiksi. Selkähän siinä menee prkl!
No mutta... tänään on sikäli juhlallinen päivä, että meillä on nyt niin sanottu kodinhoitohuone, ja siellä pyöri juuri äsken tämän talon ensimmäinen koneellinen pyykkiä, päältätäytettävässä koneessa!
Olen jo hamassa menneisyydessä "ominut" pyykinpesun itselleni, se on minun juttuni, ja minun vastuullani. Mies voi sitten hoitaa kaikki muut haluamansa asiat, kunhan minä saan hoitaa ne pyykit.
Tähän taloon muuton jälkeen kaikki kuitenkin muuttui... Se aika, mikä ollaan tässä asuttu, on pyykit jouduttu pesemään erillisessä saunarakennuksessa (siellä on ollut tämän talouden pyykinpesupiste 80-luvulta saakka). Vessa olisi vaan yksinkertaisesti armottoman liian ahdas, jotta sinne voisi tunkea pesukoneen.
Minulle alkoi muodostua asennevamma.. Yritin alkuun ajatella sen olevan eksoottista ja mummonmökkimäistä, kun pestään pyykit vanhassa saunarakennuksessa... mutta otteeni ajatuksesta alkoi lipsua, kun pakkasiltana tarvoin sääriäni myöten lumessa kantaen raskasta pyykkikoppaa, sormet kohmeessa kopeloiden saunan ovea auki, ja astuessani sisälle kylmään pimeään tilaan, jossa mielikuvitus alkaa laukata.. Sitten piti tehdä sama reissu uudestaan yötä vasten, kun arveli koneen olevan valmis.
No, mukavuudenhaluahan se... myönnän. Kuten sekin, että halusin koneen ehdottomasti olevan päältätäytettävä. Tämä oli sivultatäytettävä, kun se oli sinne jo muuttaessamme valmiiksi asennettu, enkä oikein päässyt senkään seikan kanssa sinuiksi. Selkähän siinä menee prkl!
No mutta... tänään on sikäli juhlallinen päivä, että meillä on nyt niin sanottu kodinhoitohuone, ja siellä pyöri juuri äsken tämän talon ensimmäinen koneellinen pyykkiä, päältätäytettävässä koneessa!
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
30
Suvivirsi laulettu kostunein silmin ja kouluvuosi todettu päättyneeksi: nyt on kesä!
Ja se kauan pelätty suuri ja uhkaava luku 30 iskeytyi juuri mittariin. Ei tämä pahalta tunnu enää, ei yhtään. Viikonloppuna on luvassa kolmikymppisjuhlatkin, vaikka etukäteen ajattelin, että tätä nyt on ihan turha juhlistaa. Juhlistetaan nyt kuitenkin. Tehdään siitä oikein iso numero :)
Tunnen nyt ihan oikeasti itseni henkisesti nuoremmaksi kuin koskaan, sekä samalla viisaammaksi ja kokeneemmaksi kuin koskaan. Olen myös fyysisesti paremmassa kunnossa kuin muistan vuosikausiin olleeni.. (liikunta ja terveet elintavat kiinnostavat ihan eritavalla kuin nuorempana..)
Koulujen päättäjäispäivänä tultiin pariin otteeseen tiedustelemaan, olenko juuri valmistunut ylioppilaaksi, kun kannoin oppilailta saatuja ruusuja matkassa... Olen siis ehkä nyt myös nuoremman näköinen kuin koskaan. (Tai sitten kysyjillä oli liikaa alkoholia veressä, tosin yksi kysyjistä oli taksikuski joka oli ainakin toivottavasti ihan selvinpäin..) :D Onhan siitä nyt, "let me say about", kymmenisen vuotta aikaa, kun painoin ylioppilaslakin päähän.
Voisikohan vielä todeta: elämä edessä, tukka takana...??
Ja se kauan pelätty suuri ja uhkaava luku 30 iskeytyi juuri mittariin. Ei tämä pahalta tunnu enää, ei yhtään. Viikonloppuna on luvassa kolmikymppisjuhlatkin, vaikka etukäteen ajattelin, että tätä nyt on ihan turha juhlistaa. Juhlistetaan nyt kuitenkin. Tehdään siitä oikein iso numero :)
Tunnen nyt ihan oikeasti itseni henkisesti nuoremmaksi kuin koskaan, sekä samalla viisaammaksi ja kokeneemmaksi kuin koskaan. Olen myös fyysisesti paremmassa kunnossa kuin muistan vuosikausiin olleeni.. (liikunta ja terveet elintavat kiinnostavat ihan eritavalla kuin nuorempana..)
Koulujen päättäjäispäivänä tultiin pariin otteeseen tiedustelemaan, olenko juuri valmistunut ylioppilaaksi, kun kannoin oppilailta saatuja ruusuja matkassa... Olen siis ehkä nyt myös nuoremman näköinen kuin koskaan. (Tai sitten kysyjillä oli liikaa alkoholia veressä, tosin yksi kysyjistä oli taksikuski joka oli ainakin toivottavasti ihan selvinpäin..) :D Onhan siitä nyt, "let me say about", kymmenisen vuotta aikaa, kun painoin ylioppilaslakin päähän.
Voisikohan vielä todeta: elämä edessä, tukka takana...??
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
