Tilauksessa yksi irtiotto

Juuri nyt, jos voisin, ottaisin kuukauden lomaa, ja lähtisin johokin kauas, johonkin toiseen kaupunkiin. Yksi kuukausi riittäisi, tai no, hätätapauksessa viikkokin... Irtiotto... kaikesta... aikaa ajatella...

Olen oikeastaan tehnyt kaikki ne virheet, mistä minua aikoinaan varoitettiin. Virhe numero yksi: en ole koskaan asunut yksin. Muutin aikanaan vanhempien luota suoraan miehen luo. Kun sitten hankin ekan oman kämpän, en ehtinyt varsinaisesti asua siinä yksin kuin näennäisesti, kun nykyinen mieheni alkoi olla siellä aina, ja muuttikin pian luokseni.

Kaipaan sitä, että olisin aivan omillani. Haluaisin niin kokea sen. Tulisin ja menisin, ihan miten haluaisin. Tapaisin ketä haluaisin ja koska haluaisin. Sisustaisin kotini juuri niinkuin itse haluaisin. Kutsuisin vieraita aina, kun haluaisin. Menisin nukkumaan kun väsyttää, ja jos haluaisin lukea yöllä, kukaan ei marmattaisi yövalosta.

Itsekästä? Keskenkasvuista? Kriiseilyä?

Joku varmaan kysyisi, että miksi et sitten vain lähde ja elä yksin..?

En halua.

No älä sitten valita..?

Miksi koskaan mitenkäänpäin ei tunnu olevan hyvä? Vaikka kuitenkin olen elämässä pääsääntöisesti tyytyväinen kovin vähään.. Loppupeleissä alkaa tuntua, etten osaa olla kiitollinen mistään...

Kriisistä kriisiin tieni käy

Niin kuin aika soljuu eteenpäin, soljuvat ajatukset ja tunteetkin. Viimeviikolla ahdisti ja kurkkua kuristi... kaikki oli aivan sekaisin.. sitten lopulta enää vain harmitti, vaikka asiat olivat edelleen aivan yhtä sekaisin... eilen jo nauratti..

Kun viimeviikolla satoi lunta, oli kuin olisin saanut uuden alun.. talven tulo on aina ollut minulle nousujohteista aikaa... puhdas lumi = parempi, puhtoisempi, virkeämpi mieli... mutta kuten mielialanikin tulevat ja menevät, lumi tuli ja meni.. laskeutui pimeys, satoi vettä, koitti maanantai..

Olen muuten huomannut, että sen minkä taakseen jättää, todellakin edestään löytää: jos menneisyydestä jää vaikeita tunteita ja asioita käsittelemättä, ne aktivoituvat myöhemmin, ottavat vallan ja alkavat työntyä väkisin ulos.. ensin pienen pieninä pisaroina... sitten yltyen, suurempina pisaroina.. lopulta vesiputouksen lailla; voimakkaana virtana. Taistelen yhä osittain sitä virtaa vastaan.. -mutta en enää haluaisi taistella. Haluaisin viimein antaa sen padon murtua, käsitellä ne asiat, ja lopulta päästä yli. Kaikki oikeastaan aktivoitui, kun se onneton vahingonkorvauskirje kolahti postiluukusta. Kai kuitenkin hyvä asia, että se kolahti. Nimittäin se kolahti johonkin syvälle minussa. Vielä aion jaksaa taistella oikeuden puolesta, sekä löytää lopulta mielenrauhan, tavalla taikka toisella.

Kaiken tämän keskellä myös uusia asioita ilmenee kokoajan, asioita joista osa on muuttunut niin sanotusti kärpäsistä härkäsiksi.. Olen osittain tullut siihen tulokseen, että olen kriisi-ihminen. En osaa vain olla ja elää. Tarvitsen kokoajan jotakin säpinää, kuohuntaa ja draamaa, jotta todella tunnen eläväni. Voisin päästää itseni niin paljon helpommallakin. Voisin armahtaa itseni, laskea tiettyjä asioita harteiltani pois, keskittyä enemmän ympäröivään maailmaan sen sijaan, että vatvon vain itseäni ja olemistani, sekoitan asioitani.

...Ikäänkuin heittelisin korttipakasta kortteja lattialle vain saadakseni keräillä niitä sieltä, etsiä puuttuvia kortteja, järjestää ne aina uudelleen ja uudelleen, ässästä kuninkaaseen, kaikki oikeaan järjestykseen.. tarkoituksetonta, mieletöntä.. ja silti teen sen taas, yhä uudelleen....

Pelkäänkö minä, että koittaisikin se hetki, jolloin kaikki kortit olisivat kädessäni, oikeassa järjestyksessä, ja voisin vain sujauttaa ne pakettiin, josta ne otin? Että elämä olisikin kasassa, ja kohdallaan? Mitäs sitten tapahtuisi?

Voiko ihminen pelätä olla onnellinen?

Paskat ja hyvät asiat

Päivän paskat asiat:

- selvittelin rikokseen liittyvää vahingonkorvaussaatava-asiaa soittamalla asiaa hoitavalle taholle, eikä mitään korvauksia näytä edelleenkään olevan tulossa meidän perheelle, koska rikoksentekijällä ei ole tuloja... kunhan pyörittelevät summia paperilla. Haluaisin vain saada oikeutta!
- olen väsynyt ja alakuloinen
- parisuhde on kriisissä (ja se on minun syyni)

Päivän hyvät asiat:

- eräs neljäsluokkalainen poika totesi kesken tehtävänteon, että "sä oot kiva ope!" ja tuli halaamaan ihan tunteella.

Yksikin hyvä, pieni asia, voi sysätä hetkeksi sivuun kaiken ikävän.

Ja vaikka nyt onkin paljon sitä kaikkea ikävää, josta en kaikesta halua täälläkään kertoa, se ei tarkoita, että toivoni olisi mennyt. Olen hämmästyttävän elämäniloinen; hämmästyttävän tyyni, ja hämmästyttävän toiveikas. Uskon, että tämä sekamelska tuo perässään lopulta jotakin hyvää. Sitten joskus, ehkä jo pian.

Alavireyttä

Alavireinen kausi menossa. Fyysisesti taas jopa jaksan, mutta mieleltäni olen ihan maassa. Pohdin liikaa ja teen kaikesta vaikeampaa, kuin se kaikki todellisuudessa onkaan. Kyseenalaistan, mietin, kyselen, arvioin, pelkään, odotan, kaipaan..

Töissä koin tänään olevani riittämätön, kun monisteita tehtäessä apua tarvitsevien oppilaiden kädet kurottelivat jokapuolella ympärilläni ja kiivaat äänet karjuivat jo raivoisina: "ope auta, en ymmärrä!" Enkä millään kerinnyt jokaisen luo kokoajan. Kuin lauma nälkäisiä linnunpoikasia suut auki, ja minulla annettavana vain pieni riittämätön murunen. Tuntui, että juoksin koko tunnin luokassa ympäriinsä, enkä silti saanut todella autettua ketään. Olin ensimmäistä kertaa sillä tunnilla ilman toista aikuista, ja se todella näkyi ja kuului. Jotenkin, tällaista riittämättömyyttä koen omassa elämässänikin, syistä joita en kaikkia kai edes tiedosta.

Sain iltapäivällä kullanarvoisen elämänohjeen eräältä vanhemmalta opettajalta. Hän antoi sen tietämättään kertoessaan omista asioistaan, ja se kolahti johonkin syvälle minussa; kuin tilauksesta.. Joskus tulee niitä hetkiä, jolloin melkein voisi kuvitella, että kyseessä on jonkinlainen hyvän sanoman lähettiläs... jopa suojelusenkeli tai jokin... Kiitos hänen, tänään olen katsonut joitakin asioita hieman eri vinkkelistä. Haluaisin kiittää häntä.. mutta tuntuu, että jos kiitän, kerron samalla jotakin itsestäni, mitä en haluaisi kertoa. Vaatii suurta rohkeutta kertoa kanssaihmisille, ettei aina ole niin onnellinen, vaikka hymyileekin.

Niille, ketkä tätä blogia ovat seurailleet... olen jollaintavoin pahoillani, ettei tämä blogi ole ihan sellainen, kuin olin kaavaillut; sellainen millainen siitä piti tulla. Tarkoitus oli kertoa enemmän kaikesta kivasta... taloprojektista muun muassa. Mutta elämähän ei tunnetustikaan alistu mihinkään tiettyihin lokeroihin. Saatan valittaa jatkossa aika paljon.. mutta valoisampi aikakin tulee taas, ihan varmasti. Ja aivan pohjamudassakaan en ole, ainakaan toistaiseksi. Joten siinä päivän aurinko.

Valintoja

Elämä on valintoja. Aina silloin tällöin havahdun sen muistamaan..

Minä haluaisin oppia ottamaan täyden vastuun omasta elämästäni - ja omista valinnoistani.

Viimeyönä näin painajaista. Näin hyvin voimakkaan, vertauskuvallisen unen. Uni oli pelottava, absurdi ja hullu, mutta niin loistavan selkeä, ettei sen merkitys voinut jäädä epäselväksi. Uni yritti opastaa minua; se yritti selvästi viitata minua tarkastelemaan tiettyjä asioita...

Silti.. päivänvalossa kaikki näyttää taas kovin erilaiselta.. Haluan huijata itseäni, jätän valitsematta. Odotan, että lopulta asiat valitsevat minut. Tajuan, että niin olen aina elänyt. Ei niin voi elää..

...Minä olen oman elämäni subjekti, en objekti.

Vaan kun pienissäkään asioissa en osaa päättää, niin miten sitten suurissa?

Syyslomalla

Syyslomaa tämä ja huominen. Sitten tietysti siihen päälle ihan normaali viikonloppu. Ihan tarpeeseenhan se loma aina tulee.

Eilinen työpäivä meni mukavasti ja iloisissa tunnelmissa, kunnes eräs oppilas sitten sai raivarit 15 minuuttia ennen koulun päättymistä ja "vitun huora"- huudot raikuivat käytävässä. Pitkästä aikaa aloin jo hermostua ja suuttua itsekin, ei ollut enää voimia ottaa vastaan enempää. Paskalla fiiliksellä siis loman viettoon.

Töistä parin työkaverin kanssa suoraapäätä pubiin. Nollaus tuntui hyvältä idealta hirveän ryöpytyksen jälkeen. Mieluummin olisin kyllä todellisuudessa lähtenyt kotiin nukkumaan, mutta alkoholin voimallahan sitä jaksoi sitten myöhään yöhön. Kunnon lomanalottajaiset..

Hauskaa oli, mutta rahat meni ja nyt taas väsyttää. Mies lähdössä yöksi töihin. Mitähän sitä tänään keksisi.. Rauhallinen koti-ilta ja aikainen nukkumaanmeno voisivat olla varteenotettavia vaihtoehtoja.. Huomenna tulee vieraita ja sitten pitää taas jaksaa....

Kilpirauhasen vajaatoimintaa?

Minulla on todettu lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta kuten terveyskeskuslääkärit aina sanovat: "tarkkaillaan"... tätä on pari vuotta nyt tarkkailtu, mitään lääkitystä ei aloiteta, koska arvot ovat siinä rajoilla, ja samaan aikaan minä kärsin ja elämäni valuu hukkaan.

Kerran eräs lääkäri totesi oikein fiksusti: "jos väsyttää, niin sitten täytyy vain nukkua".. Voi, kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Onko se oikein, että ihminen jaksaa vain pakon edestä herätä töihin, ja työpäivän jälkeen kaatuu vuoteeseen nukkuen koko illan, peruuttaen kaikki sovitut menonsa ja saaden laiskan tai paskiaisen leiman, kun peruu aina kaiken??? Voinhan minä toki nukkua kun väsyttää, niin minä teenkin. Mitään muuta sitten en teekään. Mielestäni lääkäri jätti asiani jotenkin kuin heitteille; tuli sellainen olo, että so what.. Nuku pois vaan älä valita.

Kun aloitin pari kuukautta sitten magnesium-valmisteen käytön, piristyin parissa päivässä aivan uskomattomasti. Jaksoin vaikka mitä, olin iloinen ja aktiivinen, nukuin neljä-viisi tuntia yössä, olin kuin duracell-pupu. Tämä vaihe meni kuitenkin ohi, ja alkoi tasaantua.. pian aloin taas väsähtää. Väsymys pysyi kuitenkin magnesiumin avulla jotenkin aisoissa. Väsymys ei ollut niin kokonaisvaltaista ja raskasta. Pärjäsin ilman päiväunia, vaikkakaan en jaksanut kauheasti puuhastella mitään ylimääräistä.

Nyt olen taas väsymyskierteessä, ja kaikki muutkin oireet ovat palanneet voimakkaina. Kilpirauhasen vajaatoiminta antaa monenlaisia oireita, niistä minulla on ainakin seuraavat: väsymys, palelu ja hikoilu vuorotellen, painonnousu sekä turpoaminen, huonolaatuiset hiukset ja huonolaatuinen samea iho. Olen myös masentunut, hidas, innoton, aikaansaamaton... jne..

..Olin myös todella huonovointinen pitkään, saatoin oksentaa aamuisin (en ollut raskaana!) ja kokoajan etoi. Paino heittelehti kilotolkulla viikonkin sisällä, lääkäri sanoi sen kaiken johtuvan e-pillereistä. Lopetin pillerit ja vaihdoin laastareihin. Pahoinvointi jatkui, tosin hieman lievempänä, mutta väsymys paheni. Päätin kokeilla lopettaa koko ehkäisyn, ja sen myötä pahoinvointini jäi pois. En tiedä johtuiko se sitten hormonaalisesta ehkäisystä, nyt ei ole käytössä mitään hormonaalista. Haluaisin jatkaa pillereitä, mutta en halua pahoinvointia takaisin kun siitä nyt olen eroon päässyt. Näissä muissa oireissakin on sietämistä. En tiedä oliko sillä mitään tekoa tämän kilpirauhasasian kanssa vai johtuiko vain pelkästään pillereistä/laastareista? Ja miten kannattaisi toimia senkin asian suhteen. :/

Tuttavallani tarkkailtiin vuosien ajan kilpirauhasarvoja, jotka olivat kokoajan siinä rajoilla. Lopulta hän meni jollekin yksityiselle spesialistille ja sai lääkityksen. Tuttavani valisti minua, että myös ruokavaliolla on suuri merkitys, ja sillä voi kohentaa omaa oloaan. Lievä vajaatoiminta voi jopa olla korjattavissa ruokavaliolla, kuulemma. Hän luetteli minulle aineita, jotka ovat kilpirauhaselle hyväksi, sekä vastaavasti, mitä kannattaisi välttää.


..Tässä joitakin, jotka kuulemma ovat hyväksi:

- e-epa kalanmaksaöljykapselit
- sinkki
- seleeni
- magnesium
- kalsium
- A, B, C- ja D-vitamiinit
- jodi kohtuudella
- vihannekset ja salaatti
- marjat
- hedelmät
- kala
- pähkinät
- maitotuotteet
- liha
- riisi
- ruisleipä
- liikunta..


Huonoja, haitallisia ja vältettäviä ovat mm:

- alkoholi ( heikentää kilpirauhasen toimintaa) Tässä minulle haastetta, juon melkein joka viikonloppu... Se pitää minut hereillä, ja virkistää sen hetken, ja näin ollen jaksan viettää sosiaalista elämää...
- peruna
- vehnäjauho
- sokeri
- liika suola
- kahvi... jne..

Tuttavani myös sanoi, ettei missään nimessä kannata kokeilla merilevää, sillä se tuhoaa kilpirauhasen. Netistä taas luin, että merilevä voisi olla hyödyksi.. en tiedä sitten miten asia on. En ole merilevää kokeillut.

En pysty nielemään e-epa kalanmaksaöljykapseleita, mutta löysin kaupasta perhepakkauksen kalanmaksaöljykapseleita, jotka ovat pureskeltavia ja xylitolilla makeutettuja, ostin siis niitä. Ostin myös sinkki-/seleeniporetabletteja, joita yritän nyt ottaa päivittäin. Käytän myös lukemattomia muita ravintolisiä, kuten sitä magnesiumia , rautaa jne...

Suurimmat haasteeni ovat liikunnan lisäämisessä sekä alkoholin vähentämisessä. Myös ns. luonnonmukaista ravintoa tulisi syödä enemmän. Yksi (teko)syy on uupumus ja aikaansaamattomuus: en jaksa käydä kaupassa saati valmistaa itse ruokia. Tulee usein syötyä vähän mitä sattuu.

Kilpirauhaskontrolli edelleen varaamatta; piti mennä jo pari kuukautta sitten. En saa aikaiseksi.. -en saa oikein mitään aikaiseksi. Täytyy yrittää hoitaa asia pian...

Ajattelin laatia itselleni listan hyvistä ja huonoista ruoka-aineista. Aion yrittää, saanko ruokavaliolla mitään muutosta aikaan.

Eilen isä ja äiti olivat täällä kylässä. Mieheni kutsui heidät ja kävi oikein hakemassa heidät, sillä isäni ei pysty vielä huonon kuntonsa vuoksi kävelemään ilman tukea. Oli tosi hienoa, että isä jaksoi tulla. Mutta... minä olin taas apaattinen ja väsynyt; piti vähän väliä käydä lepäämässä hetki, ja seurustelin ruokapöydässä varsin laiskasti. Tuli taas todella huono omatunto. Tärkeitä hetkiä elämässä, ja minä haluaisin vain levätä tai nukkua. En jaksanut edes lähteä mukaan viemään heitä kotiin. :( Ja tämä oli vanhemmille tosi iso juttu, että pääsivät ekan kerran yli puoleen vuoteen yhdessä kylään.

Haluaisin vain jaksaa elää...

Kertokaa ihmeessä, jos teillä on kokemuksia tai tietoa aiheesta...